Fatbike eli "läskipyörä" on paksurenkainen polkupyörä, joka on kehitetty pehmeässä maastossa ajoon. Vähintään 3,8 tuumaisten renkaiden kosketuspinta maastoon on suuri, mikä mahdollistaa etenemisen lumessa, hiekassa tai mudassa. Fatbiken renkaiden ilmatilavuus on moninkertainen muihin pyöränrenkaisiin verrattuna. Suuri ilmatilavuus ja matala ilmanpaine suodattavat ajoalustan epätasaisuuksia niin tehokkaasti, että fatbikeissä ei yleensä käytetä ylimääräistä jousitusta, toisin kuin useimmissa maastopyörissä.
Vaikka vastaavilla leveärenkaisilla pyörillä onkin ajettu jo pitkään muun muassa Alaskassa, ovat ne alkaneet yleistyä Suomessa vasta viime vuosina – mikä on oikeastaan hieman yllättävää ottaen huomioon paikalliset olosuhteet. Pitkän talven lisäksi Suomi on maailman kuudenneksi soisin maa.
Pyörän hankinta
Pyöräilen ympäri vuoden, koska polkupyörä on mielestäni talvellakin paras liikkumismuoto kaupungissa, kunhan tiet on aurattu. Vain hankalimpien lumiolosuhteiden aikaan saattaa joutua turvautumaan hetkellisesti muihin kulkuneuvoihin. Kaltaistani pyöräuskovaista tämä pieni epäkohta on tietysti vaivannut jo pitkään. Olin harkitsemassa kunnollisen maastopyörän hankintaa, kun fatbiket alkoivat yleistyä Suomessa. Pohdin pitkään kumpi olisi järkevämpi valinta tarpeisiini nähden. Lopulta päädyin fatbikeen, koska omistan jo citymaasturin, ja fatbikellä voi oikeastaan tehdä kaikkea sitä mitä maasturillakin ja enemmän – kuten ajaa auraamattomilla teillä.
Käytin pyörän valintaan melko vähän aikaa, mikä johtui osin vaihtoehtojen vähyydestä ja osin siitä, että talvi lähestyi ja olimme lähdössä uudeksi vuodeksi Ylläkselle, jossa halusin pyörää kokeilla. Suurimmat, tai Suomessa tunnetuimmat pyörämerkit ovat vasta tuomassa omia fatbike-mallejaan markkinoille, joten vaihtoehdot olivat ainakin itselleni hieman tuntemattomampia merkkejä.
Ensimmäisiä ja tunnetuimpia kaupallisia fatbike-malleja lienee Surly Pugsley. Itse päädyin kuitenkin Salsa Mukluk 3 -pyörään (2013-malliin), osittain sen helpon saatavuuden takia. Pugsley ja Mukluk ovat varsin samankaltaisia, suurin ero lienee runkomateriaali: Pugsley on terästä ja Mukluk alumiinia. Itse asiassa kummatkin pyörämerkit omistaa sama minnesotalainen yhtiö, ja esimerkiksi Muklukin vanteet ja renkaat ovat Surly-merkkiset. Kumpaakin merkkiä tuo Suomessa maahan Foxcomp. Mukluk 3 on Salsan edullisin fatbike (mutta maksaa silti Suomessa noin 2000 euroa) – saatavilla on myös kilpakäyttöön tarkoitettuja hiilikuiturunkoisia malleja.
Useiden Suomessa vähemmän tunnettujen pyörämerkkien lisäksi suurilta ulkomaisilta pyörävalmistajilta on tulossa lähiaikoina fatbikejä. Fatbike on ilmeisesti ainakin toistaiseksi niin marginaalituote, etteivät suomalaiset pyörämerkit ole lähteneet kehittelemään omia mallejaan. Suurin ongelma yleistymiselle lienee hinta: esimerkiksi yksi fatbiken rengas maksaa Suomessa noin 100 euroa ja nastarengas jopa 200 euroa – samalla hinnalla saa Biltemasta kokonaisen polkupyörän. (Itse tosin ottaisin mieluummin fatbiken renkaan kuin Bilteman polkupyörän.)
Käyttökokemukset
Ehdin polkea Muklukilla vain yhden 40 kilometrin testilenkin ennen Ylläkselle lähtöä. Sattumalta juuri lenkkipäivänä satoi Etelä-Suomessakin lunta, muutenhan talvi on ollut käytännössä lumeton. Ensiksi pyörän satulaan hypättyäni huomioni kiinnittyi nappulakuvioisten renkaiden pitämään ääneen, jota ei ainakaan asfaltilla ajaessa voi olla huomaamatta. Eteneminen on vakaata, eikä reunakivistä tarvitse juuri välittää. Leveistä renkaista huolimatta päällystetyllä ja auratulla tiellä on mahdollista ajaa talvellakin noin 20 kilometriä tunnissa (riippuu toki "moottorista"). Tätä kovempi vauhti vaatii jo huomattavasti enemmän energiaa. Renkaiden pito on, kuten arvata saattaa, erinomainen. Leveiden renkaiden ja levyjarrujen ansiosta pyörä pysähtyy nopeasti. Tosin peilijäällä renkaat eivät pidä. Kalliita nastarenkaita en ole silti vielä hankkinut, koska voin käyttää jäisillä keleillä muita nastarenkailla varustettuja pyöriäni.
 | ||||||||||
| Matkalla Kolarista Ylläkselle uutta vuotta viettämään. Luminen piennar ei ollut ongelma fatbikelle. |
Vietin uuden vuoden Äkäslompolossa, jonne poljin junan pääteasemalta Kolarista. Matkan pituus oli noin 40 kilometriä, jonka poljin matkatavaroiden kanssa 2½ tunnissa. Samalla tuli kokeiltua pyörän soveltuvuutta talvipyörämatkailuun. Vaikka tie olikin aurattu, oli leveistä renkaista hyötyä väistäessä autoja lumiselle pientareelle. Tiellä oli paikoittain myös jäätä, mutta ilman nastarenkaita pärjäsi kohtalaisesti.
 |
| Tauko matkalla Kolarista Äkäslompoloon. Tauolla viereen pysähtyi auto, jonka kuljettaja kertoi nähneensä aikaisemmin Nordkappiin matkalla olleen ranskalaisen paksupyöräilijän. |
 |
| Latupyöräilyä Ylläksellä. |
Tein loppiaisena noin 20 kilometrin lenkin, josta puolet ajoin pimeässä Espoon Keskuspuistossa. Uusi tehokas kypärävalaisin oli todellakin tarpeen. Lunta ei ollut yhtään, mutta märät juurakot ja kivet tarjosivat senkin edestä haastetta. Leveäkään rengas ei saa märästä juuresta otetta, joten kaatuminen oli koko ajan lähellä. Vaikea maasto pakotti maantiepyöräilyyn tottuneen kuskin jalkautumaan lukuisia kertoja. Toisaalta mutaosuudet olivat lähes nautinnollisia leveiden renkaiden ansiosta: rengas uppoaa kyllä mutaan, mutta pito ei katoa. Paksupyöräily edellyttää selvästikin ennakkoluulotonta asennetta ja uskallusta. Muta-ajelun varjopuoli selvisi vasta kotiin päästyä: pyörän pesuun kului aikaa lähes yhtä kauan kuin itse maasto-osuuteen. Onneksi olin hankkinut pyörääni suurimmat löytämäni pikakiinnitettävät lokasuojat, mikä hieman esti kuran leviämistä. SKS GRAND M.O.M. -takalokari riittää juuri ja juuri neljän tuuman renkaille. Edessä käytän runkoon kiinnitettävää SKS MUD-X -kuraläppää, joka estää lähinnä mudan roiskumisen naamalle hitaassa vauhdissa. Kovaan vauhtiin nämä lokasuojat eivät ole riittävät, mutta eipä mudassa lujaa pääsekään.
Fatbike on luonnollisesti omimmillaan pehmeässä maastossa, mutta kulkee yllättävän ripeästi myös asfaltilla, etenkin jos renkaat vaihtaa paremmin rullaaviin. Ainakin Muklukiin sopivat myös 29 tuumaiset, kapeammat renkaat. Niiden käyttö tosin edellyttää myös vanteiden vaihtoa. Pitoa voi parantaa entisestään rullaavuuden kustannuksella vähentämällä renkaiden ilmanpainetta. Pehmeällä alustalla puhkeamisvaara on olematon, joten renkailla voi hyvin ajaa puolityhjinä (alle puoli baaria). Niiden täyttäminen uudestaan on tosin melkoinen urakka, etenkin jos sen joutuu tekemään pikkupumpulla lenkin puolivälissä. Toisaalta kaipaahan yläkroppakin välillä harjoitusta...
 |
| Fatbike mutaleikeissä. |
Fatbike yleispyöränä
Vaikka fatbikejä markkinoidaankin lähinnä harrastepyörinä ja sellainen se itsellekin lähinnä on, saattaisivat ne soveltua myös ainoaksi pyöräksi sellaisille henkilöille, jotka eivät muuten – tai ainakaan talvella – pyöräilisi. Pyörä on vakaa ja vaimentaa tehokkaasti tien pinnan epätasaisuuksia, joten ajaminen on helppoa ja mukavaa. Jos pyörään lisää sähkömoottorin, ei polkemisen raskauskaan haittaa, mutta pyörällä ajon voi silti määritellä kevyeksi liikunnaksi. Tällainen sähköfatbike olisi ikään kuin polkupyörän ja sähköskootterin välimuoto. Suurin ongelma lienee edelleen hinta ja pyörän sähköistäminen ei ainakaan vähennä sitä. Arvosta seuraa myös se, että pyörä on varkaille mieluisa kohde, joten pyörää ei kannata ihan mihin tahansa jättää vartioimatta ja vähintäänkin lukkoja kannattaa olla kaksi, joista toisen tulee olla kunnollinen u-lukko tai vastaava. Toisaalta pyörien massatuotanto saattaa tulevaisuudessa alentaa hintoja.
