Marraskuinen pimeys ja jäätävä tihkusade — pyöräilijän märkä painajaisuni. Harjoittelu on sitä paitsi turhaa: lahjathan jaetaan joka joulu. Lahjapaketista paljastuva litteääkin latteampi taulutelkkari tekee sustakin solakan.
Niin, miksi vaivautua ulos kylmyyteen kun voi sohvan pohjalta katsella dopingilla täytettyjen spandexreisien tahdikasta pumppausta kohti Alpe d'Huez'in huippua — kolmedeenä. Hikipallerohan siinä lirahtaa, kun täytyy jännittää kumpi kärähtää ensin: kodin sulake oven kokoisen telkkarin takia vai Lance Armstrong petturitallikaverinsa vuoksi. Voittajaksi synnytään, urheilijan ura on kannustushuutojen täyteinen trippi huipulle. Alas tullaan pelottomasti: putoaminen pelotonista maksaa enemmän kuin romujen kerääminen kanjonin pohjalta.
Jäi tapahtumatta kymmenisen joulua sitten: taulutelkkarin paljastuminen paketista. Pukkikin juuttui piippuun. Lahjaton pukki. Päätin aloittaa harjoittelun, koska en onnistunut syntymään uudestaan uutenavuotenakaan. Ajoin lopulta itse(ni)kin piippuun, mutta löysin sieltä myös olemattomat lahjani. Tuhkaa viikon syönyt pukki köhisi viimeiset sanansa: "Polje poika, ketjut ei lopu koskaan." Otin pukista vaarin, vaikka tiesinkin sen olevan jo hieman myöhäistä. Toisin kuin tyhjää polkaissut pukki, olen itse siitä lähtien vääntänyt kampea kierros kerrallaan. Siksi mulla ei olekaan mitään erityistä kerrottavaa sen jälkeisestä ajasta; on vain väännettyjä kampia ja vääntyneitä kampia.
Miksi jatkaisin? 10 kilometriä on vähän. 100 kilometriä on vähän enemmän. 1000 kilometriä on seikkailu. Maailma aukeaa jossain 10 000 kilometrin takana.
Tuijotan pimeää, märkää tietä. Jalat pyörivät poljinten mukana. Maisema purkautuu hitaasti pimeydestä ja tallentuu alivalottuneena filmirullana jonnekin muistin perukoille. Painajainen kertoikin ajasta, jolloin jouduin kävelemään kotiin.
---
Alla Google Translatorin tarjoama hieman viihdyttävämpi versio tekstistä.
---
A November darkness and freezing drizzle - cyclist's wet nightmare. Training has also useless gift than distributed every Christmas. Christmas Gift your emerging litteääkin watered flat telly makes sustakin slender.
So, why bother when you can be out cold on the couch to watch doping filled spandexreisien discreet pumping towards the top of Alpe d'Huez'in - kolmedeenä. Sweat Palle Rohan lirahtaa it, when you need to stretch which scorch first: the home fuse door-sized telly or because of Lance Armstrong's team-mate because of a traitor. Born a winner, the athlete's career is incentive screams filled trip to the top. Down will be fearless - unafraid of falling costs more than the collection of junk on the basis of the canyon.
Was felt in a dozen Christmas then: flat screen telly disclosure package. Santa himself stuck in the chimney. Brainless buck. I decided to start exercising because I was unable to be reborn in the new year at all. I drove myself eventually (ni) of each barrel, but I found my gift to non-existent. Ash-week eating goat roared his last words: "Polje boy, chains will never end." Pukista I took heed, although I knew it to be a little late. Unlike the blank kick buck, I have since then twisted the crank turn at a time. That's why I do not have anything special to tell the time of the post, is just of bent crank arm and crank arm bent.
Why go on? 10 miles is a bit. 100 miles is a bit more. 1,000 miles is an adventure. The world will open to some 10 000 km on the back.
I stare at the dark, wet road. Rotating the pedals with your feet. Landscape discharged slowly from the darkness and saved underexposed cameras are somewhere in the far North of memory. Nightmare told the time when I had to walk home.
---
Alla Google Translatorin tarjoama hieman viihdyttävämpi versio tekstistä.
---
A November darkness and freezing drizzle - cyclist's wet nightmare. Training has also useless gift than distributed every Christmas. Christmas Gift your emerging litteääkin watered flat telly makes sustakin slender.
So, why bother when you can be out cold on the couch to watch doping filled spandexreisien discreet pumping towards the top of Alpe d'Huez'in - kolmedeenä. Sweat Palle Rohan lirahtaa it, when you need to stretch which scorch first: the home fuse door-sized telly or because of Lance Armstrong's team-mate because of a traitor. Born a winner, the athlete's career is incentive screams filled trip to the top. Down will be fearless - unafraid of falling costs more than the collection of junk on the basis of the canyon.
Was felt in a dozen Christmas then: flat screen telly disclosure package. Santa himself stuck in the chimney. Brainless buck. I decided to start exercising because I was unable to be reborn in the new year at all. I drove myself eventually (ni) of each barrel, but I found my gift to non-existent. Ash-week eating goat roared his last words: "Polje boy, chains will never end." Pukista I took heed, although I knew it to be a little late. Unlike the blank kick buck, I have since then twisted the crank turn at a time. That's why I do not have anything special to tell the time of the post, is just of bent crank arm and crank arm bent.
Why go on? 10 miles is a bit. 100 miles is a bit more. 1,000 miles is an adventure. The world will open to some 10 000 km on the back.
I stare at the dark, wet road. Rotating the pedals with your feet. Landscape discharged slowly from the darkness and saved underexposed cameras are somewhere in the far North of memory. Nightmare told the time when I had to walk home.
