Pitkien unien jälkeen lähdimme polkemaan kohti Haltia, jonne aikoisimme seuraavana päivänä kiivetä. Päivä oli aurinkoinen ja lämpötila pysytteli pitkästä aikaa 20 asteen paikkeilla, mikä tuntui mukavalta vaihtelulta Nordkappissa palelemisen jälkeen. Matkalla näkyi toistaiseksi korkeimpia ohittamiamme huippuja, joista korkeimmat ylsivät puolentoista kilometrin korkeuteen. Onneksi tie kulki melko tasaisesti rannikkoa ja laaksoja pitkin. Alitimme taas meren kaksi kilometriä pitkässä tunnelissa, jonka jyrkässä alamäessä saavutin matkan toistaiseksi suurimman nopeuden, 61 km/h. Nousu takaisin maanpinnalle ei sitten ollutkaan ihan yhtä vauhdikas ;) Vuonon rannalla tauolla ollessamme kuulimme toiselta rannalta kovaa rytinää. Aurinkoinen päivä oli luultavasti aiheuttanut lumivyöryn jossain vuorilla. Emme kuitenkaan nähneet mitään siihen viittaavaa.
Pohjoisessa ei kovin usein tarjoudu mahdollisuutta auringonpalvontaan, joten tilaisuus kannattaa hyödyntää
Matkalla meitä vastaan tulivat 13 henkinen amerikkalais-kanadalainen pyörämatkailijaseurue sekä sveitsistä ja Etelä-Norjasta pyöräilleet fillarimatkailijat. Koska oli lauantai-iltapäivä, alkoi meillä olla kiire löytää auki oleva kauppa, mutta onneksemme erään pikkupuodin mukava omistaja sattui juuri olemaan täydentämässä varastojaan ja päästi meidät ostoksille. Päivän lopuksi saavuimme vuonon pohjalle Birtavarreen. Otimme paikalliselta leirintäalueelta telttapaikan kahdeksi vuorokaudeksi, jottei meidän tarvitsisi kantaa kaikkia tavaroitamme Haltille. Leirintäalueen työntekijä antoi meille perusteellisen opastuksen miten pääsemme Haltille. Sääennuste tosin näytti huonolta: sadetta ja vastatuulta.
Kåfjord
