sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Talvipyöräily

Talvipyöräilyllä tuntuu edelleen olevan hieman extreme-urheilun maine, ja sanan kuuleminen saa helposti ennakkoluulot heräämään. Rauhallinen polkeminen pikkupakkasessa auratulla tiellä ei mielestäni kuitenkaan vaadi kovia ponnisteluja tai erikoisvarusteita. Teiden auraamattomuus on yleensä pakkasta suurempi haaste. Pyöräilyolosuhteet ovat itse asiassa hankalimmat silloin, kun lämpötila nousee nollan yläpuolelle, tietä ei ole aurattu ja lumi muuttuu sohjoksi. Kun sohjo pääsee jäätymään, muodostuu jäisiä uria. Tällöin täytyy nastarenkaillakin polkiessa olla varovainen. Onneksi ainakin tänä talvena näitä kelejä on ollut vähän.

Talvipyöräilyyn ei siis välttämättä tarvitaan mitään erityisvarusteita, mutta kieltämättä ne helpottavat talvipyöräilyn harrastamista. Esittelen seuraavaksi omien kokemusten kautta hyväksi todettuja varusteita. Tärkeimmät näistä ovat oikeanlainen vaatetus ja talvirenkaat.


Polkupyörät

Käytän talvisin kahta pyörää: jäisillä ja hyvin auratuilla teillä hybridiä ja lumisilla keleillä citymaasturia. Hybridissä on jäykkä alumiinirunko ja kapeahkot renkaat, joten aurauksesta syntyneet epätasaisuudet tekevät polkemisesta hieman epämiellyttävää. Citymaasturin teräsrunko ja leveämmät renkaat suodattavat paremmin epätasaisuuksia, joten sitä tulee käytettyä enemmän lumiseen aikaan, vaikka pyörä onkin muuten raskaampi polkea. Leveät renkaat ja pienet vaihteet mahdollistavat etenemisen huonostikin auratuilla teillä, tosin renkaat voisivat olla tähän tarkoitukseen järeämmätkin. Olen myös aikoinaan polkenut talvisin ns. mummopyörällä, jossa ei ollut talvirenkaita. Kunhan tiet oli aurattu, niin eteenpäin kyllä pääsi. Jäisellä tiellä piti tosin olla hyvin varovainen.

Talvipyörät: vasemmalla hybridi ja oikealla citymaasturi. Hybridin renkaat ovat Schwalbe Marathon Winterit kokoa 35-622 ja citymaasturin Nokian W106:t kokoa 47-559.

 

Renkaat

Hyvin auratulla tiellä talvirenkaiksi käyvät melkein mitkä tahansa renkaat, kunhan niissä on edes vähän kuviota. Karkeasta kuviosta on hyötyä, jos tie on auraamaton. Leveät renkaat pehmentävät aurauksesta ja lumen pakkaantumisesta aiheutuvia epätasaisuuksia. Niissä on myös suurempi kontaktipinta tiehen, mistä on hyötyä etenkin talvella kitkan ollessa muutenkin vähäinen. Olen kuullut väitteitä siitä, että kapeat renkaat pureutuvat paremmin lumeen, mutta itse ainakin pidän leveyden tuomaa hyötyä suurempana. Pitoa ja pehmeyttä voi lisätä laskemalla renkaiden ilmanpainetta. Kova pakkanen tosin vähentää painetta jo itsessäänkin. Tyhjillä renkailla on hieman raskaampi polkea, mutta täyteen pumpattu rengas saattaa sutia tyhjää, jos lunta on paljon. Nastat on usein sijoitettu renkaan keskilinjan ulkopuolelle, joten täyteen pumpatussa renkaassa ne eivät suoraan ajettaessa välttämättä kosketa kunnolla tien pintaa. Tästä on etua, jos tie on sula, koska se vähentää nastojen kulumista ja renkaan kitkaa. Jäisellä pinnalla on taas hyötyä pienistä rengaspaineista, koska nastat koskettavat tehokkaammin tien pintaa.

Nastat eivät juurikaan lisää pitoa lumessa, mutta niistä on huomattavaa apua jäisillä teillä, etenkin kaarteissa ja jarruttaessa. Nastarenkaat ovat pääsääntöisesti kesärenkaita kalliimpia. Kalleimmat nastarenkaat mahdollistavat urheilullisen ajotyylin jäälläkin. Etenkään halvat nastarenkaat eivät kuitenkaan tarjoa kesäkelejä vastaavaa pitoa, joten varovaisuutta täytyy silti noudattaa kaarteissa, viistoilla pinnoilla ja jääurissa. Halvimmissa nastarenkaissa nastat eivät välttämättä kestä montaa kuukautta. Tunnetuissa merkeissä, kuten Nokian, Schwalbe ja Continental ei kuitenkaan yleensä ole suurempia ongelmia kestävyyden suhteen.


Vasemmalla. Kevyesti kuvioitu Schwalbe Marathon Winter (240 nastaa) -nastarengas soveltuu parhaiten auratuille tai jäisille teille. Auraamattomalla tiellä ajoon kuviointi ei oikein riitä. Toisaalta rengas rullaa varsin hyvin. Renkaan sisäpinta kannattaa tarkastaa aina vaihdon yhteydessä, koska ainakin itselläni nastat ovat alkaneet parin vuoden käytön jälkeen porautua sisäpuolelta läpi. Olen suojannut nämä kohdat rikkinäisestä sisäkumista leikatulla palalla, jonka olen liimannut renkaan sisäpintaan nastan kohdalle.








Oikealla. Voimakkaammin kuvioitu Nokian W106 (106 nastaa) -nastarengas soveltuu kohtalaisesti myös lumisille teille, tosin pitoa heikentää melko helposti tukkeutuva kuvio. Nastojen vähäisestä määrästä johtuen pito ei ole jäisillä teillä erityisen hyvä, etenkään kaarteissa, koska nastat on sijoitettu lähelle renkaan keskilinjaa. Toisaalta rengas on varsin kestävä, joten hiekoitussepeli ei mene siitä kovin helposti läpi. Omat renkaani ovat kestäneet useita vuosia. W106 on (ainakin ollut) yksi yleisimmistä tavarataloistakin saatavista nastarenkaista.

Urheilulliseen ajoon on saatavilla karkeammin kuvioituja yli 300-nastaisia renkaita. Itse olen pärjännyt edellä esitellyillä perusrenkailla, koska lumiseen aikaan yleensä hiihdän pyörälenkkeilyn sijaan.


Vaatetus

Rauhallinen hyötypyöräily sujuu tavallisissa talvivaatteissakin, mutta kovalla pakkasella kasvot kannattaa suojata viimalta esimerkiksi huivilla, joka lämmittää samalla myös hengitysilmaa. Kylmä ja kuiva pakkasilma kuivattaa silmiä, mihin auttaa silmä- tai ajolasien käyttö. Kypärää kannattaa käyttää talvellakin, vaikka pipon sovittaminen sen alle voikin osoittautua haasteelliseksi. Itse käytän ohutta kypärämyssyä. Myös juoksu- ja hiihtopipot ovat yleensä tarpeeksi ohuita mahtuakseen kypärän alle. Pyöräilykypäriin on saatavilla myös niiden päälle puettavia suojia, mutta ainakin korvat joutuu lisäksi suojaamaan jollain muulla vaatekappaleella.

Talvipyöräilyä urheiluna harrastavan tai työmatkoja hikipäissään polkevan kannattaa miettiä vaatetus tarkemmin. Toppatakkiin ei kannata pukeutua, vaan käyttää mieluummin samaa takkia kuin syksylläkin, mutta väliasulla täydennettynä. Väliasu siirtää kosteuden ulompiin kerroksiin ja hengittää paremmin kuin paksu toppatakki. Vaatetus pitäisi itse asiassa mitoittaa siten, että lenkin alussa on hieman kylmä, koska polkiessa tulee kuitenkin lämmin. Ruumiin tuottama lämpö jakautuu epätasaisesti, joten sormet ja varpaat kannattaa suojata kunnolla etenkin kovilla pakkasilla. Kintaat lämmittävät parhaiten, mutta hankaloittavat vaihdevipujen käyttöä. Pyöräilyyn tarkoitettujen kintaiden sormitila onkin tästä syystä "halkaistu" kahtia. Miesten kannattaa suojata myös muut ulokkeensa kylmältä viimalta, joka tulee kovilla pakkasilla yllättävän helposti housujen läpi. Windstopper-vaatteet tai pyöräilyhousut, joissa on tarpeeksi pitkälle eteen ulottuva pehmustus ovat suositeltavia. Talvipyöräilyyn on saatavilla talvipyöräilykenkiä, mutta itse olen pärjännyt tavallisilla pyöräilykengillä ja niiden päälle puettavilla suojilla, joita käytän myös kesäisin suojaamaan sateelta. Kovilla pakkasilla olen lisännyt suojien alle kenkien kärjet peittävät lisäsuojat, koska varpaat jäätyvät aina ensimmäisinä. Kasvot olen suojannut kommandopipolla, ja kypärän alle olen lisäksi pukenut kypärämyssyn. Ajolasit ovat etenkin vauhdikkaassa ajossa pakkasella hyvät suojaamaan silmiä kuivumiselta, mutta pysähtyessä voi tulla ongelmia huurtumisen kanssa. Eristetty juomapullo tai termospullo auttaa pitämään pitkillä lenkeillä tarvittavan nesteen sulana.

Talvikuntopyöräilijän vaatetusta (alkaen ylhäältä vasemmalta): ajolasit, kypärän suojapeite, pyöräilykintaat, kypärämyssy, varvassuojat, kommandopipo ja kenkäsuojat. Mitkään näistä eivät ole rauhallisessa hyötypyöräilyssä välttämättömiä, mutta tuskin haitaksikaan.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Pyörän hankinta

Nyt kun aktiivisin pyöräilykausi on ohi ja alennusmyynnitkin olleet jo jonkin aikaa vauhdissa on sopiva hetki ryhtyä miettimään seuraavaa pyöräilykautta. Käsittelen tässä kirjoituksessa eri pyörätyyppejä ja niiden soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin. Olen ottanut mukaan vain yleisimmät pyörätyypit, koska jos on hankkimassa pyörää johonkin erityistarkoitukseen, tietää varmaan itsekin mitä on hakemassa.

Aluksi kannattaa miettiä onko pyörää hankkimassa kuntoiluun, hyötyajoon vai sekalaiseen käyttöön, minkälaisessa ympäristössä pyörää aikoo käyttää ja kuinka pitkiä matkoja sillä on tarkoitus polkea.

Citypyörät ovat halvimpia pyöriä ja soveltuvat parhaiten lyhyille matkoille, kuten kauppareissuille. Käyttöä asiointipyörinä puoltaa myös citypyörien halpa hinta, jonka ansiosta ne eivät ole varkaiden ykköskohteita. Yksinkertaisuutensa ansiosta citypyörät ovat helppohoitoisia ja kestäviä. Napavaihteisissa pyörissä vaihteisto on suojassa vedeltä ja lialta, joten puhtaanapito on ulkovaihteista pyörää helpompaa. Toisaalta jos napavaihteeseen tulee vika, on sen korjaaminen huomattavasti vaikeampaa. Yksivaihteiset pyörät ovat napavaihteisiakin helppohoitoisempia, mutta vaihteiden puuttuminen voi tuottaa ongelmia ylämäissä. Citypyörissä on usein takajarruna jalkajarru, joka on nykyaikaisiin käsijarruihin verrattuna heikkotehoinen. Raskastekoisuutensa ja pystyn ajoasentonsa takia citypyörä ei ole hyvä valinta aktiiviseen kuntoiluun.

Hybridi tarkoittaa maantie- ja maastopyörän risteytystä, mutta käytännössä hybrideitä on monenlaisia. Hybrideitä valmistetaan 26 tuuman ja 28 rengaskoolla, tosin 28 tuumaa on huomattavasti yleisempi. Ajoasento vaihtelee rennosta urheilulliseen, mutta suoran ohjaustangon vuoksi ajoasento on silti pystympi ja ilmanvastus suurempi kuin maantiepyörässä. Hybrideissä on usein ulkoiset vaihteet, mutta myös napavaihteisia vaihtoehtoja on saatavilla, tosin tällöin vaihteiden lukumäärä on pienempi. Alunperin maastopyöristä tutut tehokkaat levyjarrut ovat viime vuosina yleistyneet hybrideissä. Ne toimivat vannejarruja paremmin kosteilla ja jäisillä keleillä. Levyjarrut eivät myöskään kuluta vanteiden kylkiä, eikä jarrupaloja joudu vaihtamaan yhtä usein kuin vannejarruissa. Joustohaarukka on toinen maastopyöristä lainattu varuste. Hybrideissä käytetyt halvat joustohaarukat eivät tosin aina toimi toivotulla tavalla. Hybridien varustelu vaihtelee huomattavasti. Hybrideissä on esimerkiksi yleensä valmiina tai niihin on mahdollista asentaa kiinteät lokasuojat, joten polkeminen onnistuu huonoissakin keleissä. Rungossa on tilaa leveähköille renkaille, joten pyöräily on mahdollista hiekkateiden lisäksi myös talvella, etenkin jos asentaa nastarenkaat.

Fitnesspyörän ja hybridin ero on häilyvä, ja joskus fitnesspyörääkin sanotaan hybridiksi. Yleisesti ottaen fitnesspyörät ovat ajoasennoltaan urheilullisempia kuin hybridit. Arvokkaimmat fitnesspyörät ovat oikeastaan suoralla ohjaustangolla varustettuja maantiepyöriä. Jos pyörää on hankkimassa vain kuntoiluun kannattaakin harkita maantiepyörää, sillä fitnesspyörän suora ohjaustanko ei mahdollista yhtä aerodynaamista ajoasentoa kuin maantiepyörän käyräsarvinen ohjaustanko. Fitnesspyörä on omiaan lyhytkestoisille, mutta vauhdikkaille lenkeille. Fitnesspyörät ovat pääsääntöisesti hybrideitä kevyempiä, mikä johtuu osaltaan niiden vähäisemmästä varustelusta, pyörät esimerkiksi myydään yleensä ilman lokasuojia tai tavaratelinettä. Useimmista fitnesspyöristä voidaan lisävarustelulla tehdä hybrideitä. Toisaalta jo pyörää hankittaessa kannattaa harkita hybridiä, jos käyttö on muutakin kuin lenkkeilyä.

Maantiepyörä on kevyt, urheilulliseen ajoon tarkoitettu polkupyörä. Maantiepyörien runkomateriaalina on yleistynyt hiilikuitu, ja suuressa osassa nykyisin myytävistä maantiepyöristä on ainakin hiilikuituhaarukka. Maantiepyörien käyräsarvinen ohjaustanko tarjoaa monta ajoasentoa, joten se on paras valinta pitkille lenkeille. Matalan ajoasennon ansiosta ilmanvastus on pienempi kuin muissa pyörissä, joten aktiiviharrastajan on mahdollista pitää noin 30 km/h vauhtia yllä useita tunteja. Maantiepyöriä on tarjolla alle 1000 euron harjoituspyöristä useiden tuhansien eurojen kilpapyöriin. Kapeiden, sileiden ja suuripaineisten renkaidensa takia maantiepyörä soveltuu nimensä mukaisesti parhaiten maantiellä ajoon. Uusissa maantiepyörien rungoissa on enää harvoin tilaa leveille renkaille tai lokasuojille, joten yleiskäyttöön maantiepyörää ei välttämättä kannata hankkia. Sen sijaan käytettynä voi vielä löytää vanhoja teräsrunkoisia maantiepyöriä, jotka ovat mitoitukseltaan monikäyttöisempiä, joskin myös raskaampia.

Cyclocross-pyörä on maantiepyörää muistuttava, hiekkateillä ja maastossa ajettavia cyclocross-kilpailuja varten alunperin kehitetty polkupyörä. Sen erottaa maantiepyörästä helpoiten leveämmistä ja karkeakuvioisemmista renkaista. Vaiheiston välitykset ovat maantiepyörää kevyemmät. Cyclocross-pyörät ovat viime aikoina yleistyneet yleispyörinä, ja valmistajat ovat alkaneetkin valmistaa esimerkiksi työmatkapyöräilyyn suunnattuja versioita. Niiden ajoasento on kilpapyöriä rennompi, ja niissä saattaa olla lokasuojat ja tavarateline esiasennettuina. Lenkkipyörää valittaessa cyclocross-pyörä on varteenotettava vaihtoehto etenkin Suomen ilmastoa ajatellen, sillä sen rungon mitoitus mahdollistaa kunnollisten lokasuojien ja talvirenkaiden asentamisen. Maantieajoa varten cyclocross-pyörään voi vaihtaa maantiepyörän kapeat ja sileät renkaat, joilloin se on lähes yhtä nopea kuin maantiepyörä.

Maastopyörä on maastoajoa varten tarkoitettu jousitettu tai jousittamaton polkupyörä. Maastopyöräilyssä on useita eri alalajeja, joihin kaikkiin on kehitetty omanlaisensa pyörätyyppi. Maastopyörien rengaskoko on perinteisesti ollut 26 tuumaa, mutta viime aikoina on yleistynyt 29 tuuman rengaskoko. Suuremman rengaskoon ansiosta rengas vierii helpommin esteiden yli ja sen kontaktipinta on suurempi ja siten myös pito on parempi. Toisaalta 26 tuumaisen renkaan sanotaan olevan ketterämpi hankalassa maastossa. Halkaisijaltaan pienemmät vanteet ovat myös tukevammat. Kunnollisten maastopyörien hinnat alkavat Suomessa tuhannen euron paikkeilta. Maastopyörissä on yleensä ainakin joustohaarukka, joissain malleissa myös takajousitus. Täysjousitettu pyörä mahdollistaa vähemmän jousitettua pyörää suoremmat ajolinjat maastossa, sillä jousituksen ansiosta esteiden ylitys on helpompaa. Epätasaisessa maastossa ajoa varten maastopyörien vaihteistojen välitykset ovat kevyemmät kuin tieajoon tarkoitetuissa pyörissä. Levyjarrut ovat korvanneet perinteiset vannejarrut lähes täysin, sillä ne ovat paitsi tehokkaammat, ne myös toimivat lialle herkkiä vannejarruja paremmin maasto-olosuhteissa. Maastopyörinä myydään usein halpoja niin sanottuja citymaastureita, joita ei ole oikeasti tarkoitettu maastokäyttöön. Toisaalta citymaasturit ajavat asiansa kaupunki- ja talviajossa, jossa niiden leveistä renkaista on etua.


Omat suositukseni ovat seuraavat:

Jos tarvitsee pyörän satunnaiseen hyötyajoon mahdollisimman halvalla, kannattaa hankkia citypyörä.

Jos tarvitsee pyörän säännölliseen ja mahdollisesti ympärivuotiseen työmatka-ajoon, kannattaa hankkia hybridi tai cyclocross-pyörä.

Jos haluaa yhden pyörän, joka soveltuu hyötykäyttöön ja lenkkeilyyn, kannattaa hankkia cyclocross-pyörä, tai fitness-pyörä, jos vierastaa käyräsarvista ohjaustankoa.

Maantiepyörä kannattaa mielestäni hankkia vain, jos ei ole tarvetta käyttöpyörälle, tai hyötyajoon on jo olemassa toinen pyörä. Maantiepyörä on silti paras vaihtoehto (kesä)lenkkeilyyn.

Maastopyörälle ei ole juuri muita vaihtoehtoja jos haluaa ajaa vaikeassa maastossa. Maastopyörä toimii myös yleispyöränä, mutta leveät renkaat tekevät siitä muita pyöriä raskaamman poljettavan. Maastopyörät ovat lisäksi pyörävarkaiden suosikkikohteita.

Jos siis aikoo ryhtyä harrastamaan pyöräilyä tosissaan, ei yksi pyörä välttämättä riitä. Tämä kannattaa pitää mielessä ensimmäistä kunnon pyörää hankkiessa, ja hankkia suosiolla erikseen käyttöpyörä ja lenkkipyörä. Itselläni on tällä hetkellä kolme pyörää, mutta niistä lisää myöhemmin.