Aamulla teltassa oli niin kuuma, että hiki virtasi jo ennen kuin päivän polku-urakka oli ehtinyt alkaakaan. Lähtövalmistelujen taustamusiikkina sain kuulla leirintäalueella olleen saksalaisen nuoriso-orkesterin harjoittelua. Pääsin lähtemään matkaan keskipäivällä edelleen aurinkoisessa säässä.
Parkanoon päästyäni huomasin, että maasto oli tasaisempaa ja metsää oli enemmän kuin mihin olin Tampereen ympäristössä tottunut. Kihniöltä tarttui mukaan poikkeuksellisen innokkaita paarmoja, jotka jaksoivat pörrätä ympärillä vaikka vauhtia oli välillä lähes 30 kilometriä tunnissa. Tie Kihniöltä kulki metsien ja turvetuotantoalueiden keskellä, kunnes saavuin vilkkaalle kolmostielle. Heti Etelä-Pohjanmaalle saapuessani maisemat muuttuivat avoimiksi. Valtatien myötäisesti oli pitkän matkaa hiljainen ja leveä sivutie, joten liikenteestäkään ei ollut enää haittaa. Myötätuulen siivittämänä keskinopeus nousi selvästi. Toisaalta tiet olivat suoria ja yllätyksettömiä.
Saavuin Kurikkaan hiljaiselle ja siistille leirintäalueelle illansuussa. Mainoksen mukaan leirintäalueen piti tosin sijaita jylhissä kanjonimaisemissa, mutta ympäristö oli niin pusikoitunut, ettei kuvaus aivan vastannut totuutta.
Ajettu matka: 127 km
Ajonaikainen keskinopeus: 22,5 km/h
Ajoaika: 05:39
Päivän aikana poljettu reitti: http://www.bikemap.net/route/1686161
Ajettu matka: 127 km
Ajonaikainen keskinopeus: 22,5 km/h
Ajoaika: 05:39
Päivän aikana poljettu reitti: http://www.bikemap.net/route/1686161
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti