Espoon Rantakymppi 2013

Kokeilin kesän alussa triathlonia, mikä oli tavallaan varovainen tunnustelu uusiin lajeihin – onhan kolmasosa triathlonista pyöräilyä. Itselleni juokseminen on ollut pitkään vain varavaihtoehto pyöräilylle: siihen on joutunut turvautumaan vain silloin, kun pyörälenkkeily ei ole mielekästä, kuten loskassa tai liukkaalla kelillä.

Toiseen lajiin käytetty aika on toki pois ykköslajiin käytettävästä ajasta, mutta onko tällä merkitystä jos ei edes tähtää huipputuloksiin? Sitä paitsi tuskin ammattilaisetkaan ainoastaan omaa lajiaan treenaavat. Triathlon-kokeilun tulokset nähtyäni huomasin, että juokseminen voisi sopia itselleni. Uintia harjoittelin aktiivisesti pari vuotta sitten, mutta tuloksista päätellen edistystä ei juuri tapahtunut...

Kuten Vantaan triathloniin, pääsin myös Espoon Rantakympille ilmaiseksi kaupungin työntekijänä – mainio keino kannustaa työntekijöitä harrastuksen pariin! Lisäksi työmatkani oli sopivasti tasan 10 kilometriä, joten tarkoituksenani oli seurata kehitystä kesän edetessä. Kiireeseen vedoten valitsin kuitenkin joka aamu pyörän juoksulenkkareiden sijaan. Uudet kengät tai sykemittarikaan eivät olleet riittävän suuri houkutin harjoittelun aloittamiselle. Lopulta huomasin, että tapahtumaan oli jäljellä enää pari päivää, enkä ollut treenannut juoksemista kertaakaan kesän alun 2,5 kilometrin triathlon-matkan jälkeen. Niinpä juoksin perjantaiaamuna töihin Espoon Keskuspuiston läpi, mihin meni aikaa hieman vajaa tunti. En uskaltanut juosta täysillä, sillä tiesin pyöräilyyn tottuneiden reisien kipeytyvän uudesta lajista. Juuri niin kävikin, ja launtaina kävelykin tuntui hankalalta. Kokeilun ansiosta tiesin kuitenkin, että pystyisin todennäköisesti noin 40 minuutin suoritukseen.

Sunnuntai valkeni kauniina syyspäivänä houkutellen juoksemaan, mutta reidet olivat edelleen kipeät. Harmistuneena harkitsin jopa tapahtumasta pois jättäytymistä. Päätin kuitenkin yrittää juosta lyhyen kokeilulenkin siinä toivossa, että jalat alkaisivat sittenkin toimia. Lenkin jälkeen tuntuma jaloissa paranikin hieman, ja totesin olevani suurin piirtein juoksukykyinen.

Lähtöpaikan sai valita vapaasti, joten sijoittauduin melko lähelle kärkijoukkoa. Juoksu starttasi klo 14 auringon paistaessa, vaikka välillä hieman tihkuttikin. Pian huomasin, etten ollutkaan aivan niin lähellä kärkeä kuin olin luullut, joten seuraavat parikymmentä minuuttia ohittelin muita juoksijoita rauhalliseen tahtiin yksi kerrallaan. Hieman tosin huolestutti sykemittarin korkeahkot lukemat: syke oli lähes koko alkumatkan noin 180, siis sama kuin korkein Tour de Helsingissä saavutettu lukema! Ehkä pyöräilyn ja juoksun sykeluvut eivät kuitenkaan ole aivan vertailukelpoisia.

Juoksulinja oli merkitty valkoisella viivalla ja muu liikenne katkaistiin tarvittaessa. Reitti kiersi Otaniemen ja Keilaniemen rantoja. Tapiolassa juostiin hetki Otsolahden reunaa. Alkavan syksyn värit ja viileän piristävä ilma siivittivät juoksua, ja kipu jaloissa ei enää tuntunut tai en siitä enää välittänyt. Puolivälissä matkaa oli huoltopiste, josta sai urheilujuomaa – muuta ei näin lyhyellä matkalla oikeastaan tarvitsekaan.

Puolimatkan jälkeen reitti vei takaisin Otaniemeen. Väsymys alkoi hiipiä mieleen, tai oikeastaan vasta pelko siitä – jaksaisinko tällä vauhdilla loppuun asti? Pitkässä alamäessä juoksijoita alkoi valumaan ohi. Mietin, teinkö jotain väärin. Toisin kuin pyöräilyssä, jalkojen on kuitenkin koko ajan liikuttava... Ehkä tässä kohtaa aikaisemmin kipeytyneet reidet haittasivat kulkua, sillä jo triathlonissa huomasin alamäkien olevan hankalia juosta alas väsynein reisin. Helpotusta ei ollut luvassa, sillä väsymys alkoi tuntua, enkä jaksanut enää ohitella. Säästelin voimia loppukiriin, ja kun se lopulta koitti, nyrjäytin nilkkani reunakiveen. Maaliin oli enää muutama sata metriä – kunpa vain nilkka kestäisi! Onneksi alusta muuttui tasaiseksi urheilukentäksi. Loppukiri jäi vaimeaksi, ja pari juoksijaa pääsi karkaamaan ohi. Tiesin kuitenkin päässeeni maaliin tavoiteajassa, ja mikä parasta, hyvissä fiiliksissä.

Tour de Helsingin kaltaista ruokailua ei ollut tarjolla, mutta maalissa jaettiin varsin kattava lajitelma näytepaketteja. Nilkka kipeytyi pahasti vasta juoksun jälkeen, mutta onneksi ei tarvitse ainakaan vähään aikaan treenata – vaikka mieli hamuaakin jo seuraavaan juoksukilpailuun!

Aika: 00:43:31

Sijoitus: 77/1256

Keskinopeus: 13,8 km/h

Keskimääräinen syke: 177 l/min (93% maksimisykkeestä)
Keskimääräinen teho (laskettu arvio): 228 W
Teho-painosuhde (laskettu arvio): 3,83 W/kg
Energiankulutus (laskettu arvio): 600 kcal