29.7. tie E395 - Kolari (38 km)

Olimme jättäneet tarkoituksella viimeiselle päivälle poljettavaksi tavallista lyhyemmän matkan, jotta ehtisimme varmasti illalla Kolarista Helsinkiin lähtevään junaan. Poikkesimme täyttämässä vesipullot Pajalan keskustassa, jonka jälkeen suuntasimme kohti Suomen rajaa. Tie kulki parin kymmenen kilometrin matkan Muonionjoen vartta. Vastaantulleista suomalaisautoista vilkutettiin meille ahkerasti — kenties Samin fillariinsa kiinnittämän Suomen lipun ansiosta. Rajalla poliisisetäkin tervehti meitä iloisesti, joten tuntui mukavalta palata taas kotimaahan.

Pajalan pöllö

Saavuimme Kolarin rautatieasemalle monta tuntia ennen junan lähtöä, eikä aseman lipunmyynti ollut edes vielä auki. Valmistimme viimeisen kenttälounaamme aseman pihalla ja kuuntelimme sattumalta samaan junaan tulossa olleen entisen työkollegan matkakertomuksia. Lopulta tuli aika nostaa junat fillariin ja juhlistaa matkan päättymistä tsekkiläisoluilla, jotka meille lahjoitettiin eräällä leirintäalueella ennen Nordkappia. Puolikas tölkkiä olutta sai 2000 pyöräilykilometrin ja yli 3000 matkalta otetun valokuvan katselun uuvuttamat matkalaiset yöjunassa sellaiseen horrokseen, että oli lähellä ettemme heränneet seuraavana aamuna junavarikolta.

Fillareilla oli lokoisat oltavat junassa

28.7. tie E395-Pajala (55 km)

Lämpötila oli lähellä 20 astetta kun lähdimme polkemaan, mutta tyyni ilma oli hiostava ja taivas enteili ukkosta. Auringon kuitenkin vielä paistaessa poljimme Junosuandoon, jossa vietimme muutaman tunnin uimarannalla. Kun ukkosta ei kuulunut, jatkoimme tyytyväisinä matkaa.

 Kosteusvaurioista kärsineen kameran korjausta

Tienvarsikylteissä näkyi paljon suomenkielisiä paikannimiä ja loput olivat saamenkielisiä. Ihmiset kuitenkin vaikuttivat puhuvan ruotsia. Leiriydyimme muutaman kilometrin päähän Pajalasta, kun taivas näytti tummenevan ja yöllä jo vähän ripottelikin.