Tour de Lapland 2010 photos

Lopultakin kaikki Lapin matkalta otetut kuvat on saatu järjesteltyä. Alla on linkit web-gallerioihin, joihin on valikoitu parhaat otokset.

Finally all the photos from our Lapland tour have been sorted. Below you'll find links for the web galleries with selected photos.

Petri's photos
Sami's photos

29.7. tie E395 - Kolari (38 km)

Olimme jättäneet tarkoituksella viimeiselle päivälle poljettavaksi tavallista lyhyemmän matkan, jotta ehtisimme varmasti illalla Kolarista Helsinkiin lähtevään junaan. Poikkesimme täyttämässä vesipullot Pajalan keskustassa, jonka jälkeen suuntasimme kohti Suomen rajaa. Tie kulki parin kymmenen kilometrin matkan Muonionjoen vartta. Vastaantulleista suomalaisautoista vilkutettiin meille ahkerasti — kenties Samin fillariinsa kiinnittämän Suomen lipun ansiosta. Rajalla poliisisetäkin tervehti meitä iloisesti, joten tuntui mukavalta palata taas kotimaahan.

Pajalan pöllö

Saavuimme Kolarin rautatieasemalle monta tuntia ennen junan lähtöä, eikä aseman lipunmyynti ollut edes vielä auki. Valmistimme viimeisen kenttälounaamme aseman pihalla ja kuuntelimme sattumalta samaan junaan tulossa olleen entisen työkollegan matkakertomuksia. Lopulta tuli aika nostaa junat fillariin ja juhlistaa matkan päättymistä tsekkiläisoluilla, jotka meille lahjoitettiin eräällä leirintäalueella ennen Nordkappia. Puolikas tölkkiä olutta sai 2000 pyöräilykilometrin ja yli 3000 matkalta otetun valokuvan katselun uuvuttamat matkalaiset yöjunassa sellaiseen horrokseen, että oli lähellä ettemme heränneet seuraavana aamuna junavarikolta.

Fillareilla oli lokoisat oltavat junassa

28.7. tie E395-Pajala (55 km)

Lämpötila oli lähellä 20 astetta kun lähdimme polkemaan, mutta tyyni ilma oli hiostava ja taivas enteili ukkosta. Auringon kuitenkin vielä paistaessa poljimme Junosuandoon, jossa vietimme muutaman tunnin uimarannalla. Kun ukkosta ei kuulunut, jatkoimme tyytyväisinä matkaa.

 Kosteusvaurioista kärsineen kameran korjausta

Tienvarsikylteissä näkyi paljon suomenkielisiä paikannimiä ja loput olivat saamenkielisiä. Ihmiset kuitenkin vaikuttivat puhuvan ruotsia. Leiriydyimme muutaman kilometrin päähän Pajalasta, kun taivas näytti tummenevan ja yöllä jo vähän ripottelikin.

27.7. Kiiruna-tie E395 (130 km)

Heräsimme kosteaan päivään, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna mitä oli vielä edessä. Kiiruna oli niin sumuinen, että nähtävyyksien bongailu jäi vähäiseksi, ja jäimme kirjastoon nettitauolle ihastelemaan aurinkoisia sääennusteita. Sen aikana sade oli kuitenkin taas yltynyt, mutta toiveikkaina lähdimme silti polkemaan. Sade oli voimakkain, jossa olimme polkeneet, mutta myötätuulen avittamina etenimme silti ennätysvauhtia: muistan ensimmäisen kerran vilkaisseeni mittaria 50 ajetun kilometrin kohdalla. Tauolla jo aikaisemmin kosteusoireista kärsinyt kamerani osoittautui täysin toimintakyvyttömäksi, joten kuvien ottaminen jäi muiden vastuulle.

Kiirunan rautatieasema

Tie oli onneksi suora ja tasainen, joten matka eteni vauhdikkaasti. Päivän päätteeksi mittariin jäi lukemaksi ennätykselliset 130 kilometriä. Telttapaikka löytyi metsätien varresta ja hyttysten määrässäkin tehtiin varmasti uusi ennätys.

26.7. Abisko-Kiiruna (98 km)

Olimme taas pystyttäneet telttamme ilmeisesti jonnekin helikopterikentän viereen, sillä kopteri lensi matalalta ylitsemme monta kertaa myöhään illalla ja useasti aikaisin aamulla. Teltta ei sentään lähtenyt lentoon, mutta ylilentoon ei voinut olla heräämättä.

Leiripaikalla ei saanut rauhaa hyttysiltä eikä helikoptereilta

Päivällä kävimme tutustumassa Abiskon kansallispuiston näyttelytiloihin. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa, joka eteni navakassa vastatuulessa hitaanpuoleisesti. Onneksi suurimmat mäet olivat jääneet Norjan puolelle. Päivämatkan puolivälin tienoilla asfaltti oli poistettu 11 kilometrin matkalta. Sepelipintaisella tiellä ajaminen oli vaivalloista, vaikka ilmanpaineen vähentäminen renkaista auttoikin hieman.

11 kilometrin pätkä E10-tietä oli sepelipintaista tietöiden takia

Loppumatka sujui onneksi nopeammin, kun tuulikin oli laantunut. Saimme teltan pystytettyä Kiirunan edustalle juuri sopivasti ennen sateen alkamista. Hyttysiä oli tosin taas vähintään yhtä paljon kuin Suomessa, ja yökin alkoi taas muistuttaa yötä sillä teltassa tarvittiin valoa.

Malmijuna

25.7. Hærsletta-Abisko (75 km)

Poikkeuksellisesti auringonpaiste jatkui toisena päivänä peräkkäin ja matka olisi taittunut mukavasti, elleivät ensimmäiset parikymmentä kilometriä Ruotsia kohti olisivat olleet lähes pelkkää ylämäkeä.

Narvikiin johtava silta

Rajan ylityksen jälkeen pysähdyimme Riksgränsen-nimiseen paikkaan, jossa oli rautatieasema, hiihtokeskus ja kylpylä. Meille riitti kuitenkin sunnuntainakin auki ollut ruokakauppa ja sen halvat (Norjaan verrattuna) hinnat.

Riksgränsen

Päivän päätteeksi saavuimme Abiskoon. Kansallispuistoon ei saanut leirityä, joten ajoimme vielä puistosta vähän eteenpäin metsätien varteen. Paikalla oli hyttysiä lähes yhtä paljon kuin Suomessa.