Olimme jättäneet tarkoituksella viimeiselle päivälle poljettavaksi tavallista lyhyemmän matkan, jotta ehtisimme varmasti illalla Kolarista Helsinkiin lähtevään junaan. Poikkesimme täyttämässä vesipullot Pajalan keskustassa, jonka jälkeen suuntasimme kohti Suomen rajaa. Tie kulki parin kymmenen kilometrin matkan Muonionjoen vartta. Vastaantulleista suomalaisautoista vilkutettiin meille ahkerasti — kenties Samin fillariinsa kiinnittämän Suomen lipun ansiosta. Rajalla poliisisetäkin tervehti meitä iloisesti, joten tuntui mukavalta palata taas kotimaahan.
Pajalan pöllö
Saavuimme Kolarin rautatieasemalle monta tuntia ennen junan lähtöä, eikä aseman lipunmyynti ollut edes vielä auki. Valmistimme viimeisen kenttälounaamme aseman pihalla ja kuuntelimme sattumalta samaan junaan tulossa olleen entisen työkollegan matkakertomuksia. Lopulta tuli aika nostaa junat fillariin ja juhlistaa matkan päättymistä tsekkiläisoluilla, jotka meille lahjoitettiin eräällä leirintäalueella ennen Nordkappia. Puolikas tölkkiä olutta sai 2000 pyöräilykilometrin ja yli 3000 matkalta otetun valokuvan katselun uuvuttamat matkalaiset yöjunassa sellaiseen horrokseen, että oli lähellä ettemme heränneet seuraavana aamuna junavarikolta.
Fillareilla oli lokoisat oltavat junassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti