5.7. Partakko

Polvikivusta kärsinyt Annika lähti aamulla kotiin, ja me muut menimme Inarin keskustaan ostoksille. Kaupan edessä tapasimme saksalaispariskunnan, joka oli menossa Etelä-Varankiin kuten mekin. Annoimme heille hieman etumatkaa ja lähdimme perään. Meitä vastaan tuli pari matkafillaristia, muun muassa ranskalainen maailmanympäripyöräilijä. Poroja näkyi paljon, ja yksi niistä juoksi seurueemme eteen, mutta törmäykseltä vältyttiin kärkimiehen nopean reagoinnin ansiosta.

Hullu poro syöksymässä eteemme

Käännyimme nelostieltä Etelä-Varankiin johtavalle tielle ja valmistimme lounaan harjun kyljessä olevan lälhteen äärellä korppien kiljuessa viereisissä puissa. Auringonpaistetta riitti ja lämpöä oli vähintään 20 astetta. Näkymät muistuttivat hieman Järvi-Suomen harjumaisemia. Illalla saavuimme leirintäalueelle, jossa tapasimme toisen sveitsiläisen matkapyöräilijän joka hänkin oli menossa Lofooteille. Pienen pohdinnan jälkeen päätimme kuitenkin jatkaa Partakkoon, josta löysimme telttapaikan järvinäköalalla juuri kun alkoi sataa. Kilometrejä kertyi 65. Toisen polviongelmaisen jäsenemme takia emme voi tehdä kovin pitkiä päivämatkoja.

Hyttysille pitäisi kai omistaa kokonaan oma kirjoitus, sillä niitä on PALJON!

 Blogin päivitystiheys jatkossa on vielä epäselvä, sillä langaton nettiyhteys on täällä syrjäseudulla todella hidas eikä toimi enää olleenkaan Norjan puolella. Yritän kuitenkin löytää Norjasta prepaid-nettiliittymän kun saavumme sinne parin päivän päästä. Juuri nyt läppärin akku on loppumassa, nettiyhteys pätkii, selän takana ukkostaa ja kimpussani on vähintään 100 hyttystä...