Tour de Lapland 2010 photos

Lopultakin kaikki Lapin matkalta otetut kuvat on saatu järjesteltyä. Alla on linkit web-gallerioihin, joihin on valikoitu parhaat otokset.

Finally all the photos from our Lapland tour have been sorted. Below you'll find links for the web galleries with selected photos.

Petri's photos
Sami's photos

6.7. Portakko-Näätämö (77 km)

Lähdimme Portakosta aamupäivällä ja pysähdyimme Sevettijärvellä, jossa kävimme tutustumassa saamelaismuseoon. Näimme Inarissa tapaamamme saksalaispariskunnan useaan kertaan päivän aikana. Etsimme karttaan merkittyä tulentekopaikkaa ja löysimmekin sen lopulta käveltyämme kilometrin metsässä. Grillaushetkemme keskeytti poroperhe, joka ilmestyi yllättäen laavulle.

 Paikalliset porot osaavat naamioitua hyvin

Grillailun jälkeen jatkoimme vielä pyörillä muutaman kilometrin päähän Näätämöstä ja pystytimme teltan pusikkoon. Matkan varrella näkyi useita hiekkarantoja, mutta lopulta päädyimme uimaan mutapohjaiseen lammikkoon, joka sattui olemaan leirimme vieressä. Olimme saaneet ajaa koko päivän auringossa, joten illalla alkanut sade ei enää teltassa lepäillessä haitannut.

5.7. Partakko

Polvikivusta kärsinyt Annika lähti aamulla kotiin, ja me muut menimme Inarin keskustaan ostoksille. Kaupan edessä tapasimme saksalaispariskunnan, joka oli menossa Etelä-Varankiin kuten mekin. Annoimme heille hieman etumatkaa ja lähdimme perään. Meitä vastaan tuli pari matkafillaristia, muun muassa ranskalainen maailmanympäripyöräilijä. Poroja näkyi paljon, ja yksi niistä juoksi seurueemme eteen, mutta törmäykseltä vältyttiin kärkimiehen nopean reagoinnin ansiosta.

Hullu poro syöksymässä eteemme

Käännyimme nelostieltä Etelä-Varankiin johtavalle tielle ja valmistimme lounaan harjun kyljessä olevan lälhteen äärellä korppien kiljuessa viereisissä puissa. Auringonpaistetta riitti ja lämpöä oli vähintään 20 astetta. Näkymät muistuttivat hieman Järvi-Suomen harjumaisemia. Illalla saavuimme leirintäalueelle, jossa tapasimme toisen sveitsiläisen matkapyöräilijän joka hänkin oli menossa Lofooteille. Pienen pohdinnan jälkeen päätimme kuitenkin jatkaa Partakkoon, josta löysimme telttapaikan järvinäköalalla juuri kun alkoi sataa. Kilometrejä kertyi 65. Toisen polviongelmaisen jäsenemme takia emme voi tehdä kovin pitkiä päivämatkoja.

Hyttysille pitäisi kai omistaa kokonaan oma kirjoitus, sillä niitä on PALJON!

 Blogin päivitystiheys jatkossa on vielä epäselvä, sillä langaton nettiyhteys on täällä syrjäseudulla todella hidas eikä toimi enää olleenkaan Norjan puolella. Yritän kuitenkin löytää Norjasta prepaid-nettiliittymän kun saavumme sinne parin päivän päästä. Juuri nyt läppärin akku on loppumassa, nettiyhteys pätkii, selän takana ukkostaa ja kimpussani on vähintään 100 hyttystä...

4.7. Inari

Yö mökissä oli yllättäen hankalampi kuin aikaisemmat teltassa, sillä hyttysiä oli sisällä paljon eikä nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Päivällä poljimme n. 10 km Inarin keskustaan, jossa söimme retkieväiden sijaan ravintolassa. Samalla sain läppärin akun ladattua, joten blogin kirjoittaminen oli taas hetkeksi turvattu. Illalla pystytimme teltan Inarijärven rannalle.

3.7. Pokka-Inari

Nukuimme taas pitkään, joten pääsimme jatkamaan matkaa vasta keskipäivällä. Pysähdyimme viereisen Pokan kylän kahvilaan, jossa oli kuulemma näkynyt viime aikoina muitakin matkapyöräilijöitä, muun muassa ranskalaisia. Saimme paikallisilta neuvoja, joiden turvin uskalsimme lähteä pitkälle erämaataipaleelle vaikka jääkarhuista varoiteltiinkin.

Myötätuulessa tyhjällä tiellä kelpaa ajella

Myötätuulessa matka taittui lähes itsestään. Pysähdyimme valmistamaan lounaan Sallivaaran retkeilyreitin pysäköintialueelle. Aurinko alkoi paistaa ja lämpötila nousi ensimmäisen kerran +20 asteeseen.

 Nousuja riittää jo tässä vaiheessa

Saavuttuamme Menosjärven rannalle aloimme harkitsemaan mökin vuokrausta sieltä, mutta lopulta päätimme jatkaa vielä 15 kilometriä Solojärven rannalle, josta varasimme puhelimitse mökin. Pari poroa yritti vielä hidastaa matkantekoamme, mutta selvisimme silti jotenkin perille. Mökin yhteydessä oli sauna, joten pääsimme ensimmäisen kerran matkan aikana pesulle. Saunomisen takia päivällisestä tulikin tavallista raskaampi illallinen, mutta 98 kilometrin jälkeen ruoka kyllä mattoi.

Sinne vaan kaikki mitä löytyy :P

2.7. Levi-Pokka

Lähes 12 tunnin unien jälkeen purimme leirin ja kävimme kaupassa Levi-tunturin kupeessa, jossa tapasimme sveitsiläisen matkapyöräilijän. Hän oli menossa Lofooteille katsomaan valaita ja kehui kovasti suomalaista olutta. Me taas jatkoimme koilliseen Inarin suuntaan.

 Sveitsiläinen matkapyöräilijä, Annika, Jakke ja Petri (Sami otti kuvan)

Noin kymmenen kilometrin polkemisen jälkeen päällystetty tie loppui, ja loput 60 km ajoimme kuoppaisia hiekkateitä pitkin. Suurin osa soista oli kuitenkin pusikkoisia, joten pitkiä näkymiä ei suoria teitä lukuun ottamatta juuri ollut. Silloin tällöin pusikko muuttui avosuoksi tai horisontissa saattoi näkyä tunturi. Sää oli eilistä parempi, ja eilen kastuneet vaatteet kuivuivat pyörän päällä. Pysähdyimme erään lammen rannalle keittämään retkilounaan ja saimme hyttysistä ruokaseuraa. Matkaa hidastivat yhdet sillalle unohtuneet käsineet, joita omistaja lähti 10 kilometrin päästä noutamaan sillä välin kun muut loikoilivat auringossa.

 Matkapyörät

 
Lopulta leiriydyimme kukkulalle metsikköön muutama kilometri ennen Pokan kylää. Yöllä lämpötila laski yllättävän alas: teltan oviaukolla mittari näytti +4 C. Päivämatka oli 68 km.

1.7. Kolari-Levi

Vaikka matkan suunnittelu aloitettiin jo 2009 syksyllä jäi viimeiseen matkaa edeltävään viikkoon niin paljon valmisteltavaa, että ensimmäiset kunnon yöunet ehdin viikon aikana nukkua vasta yöjunassa Kolariin. Matkapyöräkin valmistui vasta juuri ennen juhannusta, ja ainoan kunnon testiajon ehdin tehdä vasta juhannuksen jälkeen.

Varsinainen pyörämatka alkoi aamulla 1.7. Kolarista, josta lähdimme ruoka- ja vesitäydennysten jälkeen kohti Kittilää. Matkan puolivälissä pysähdyimme kahvilaan ja valmistimme lounaan viereisen kaupan takapihalla. "Vedenpitävistä" kengänsuojista huolimatta sukat olivat märät jo parin tunnin polkemisen jälkeen. Olin kokenut ensimmäisen "mitä ihmettä olen oikein tekemässä" -hetken jo junassa kun lähdimme helteisestä Helsingistä kohti kylmää ja sateista Lappia, ja jotenkin tuntui että se ei tulisi olemaan ensimmäinen kerta matkan aikana ;)

Kolarin rautatieasemalla - tästä se lähtee

Kittilään saavuttuamme päätimme jatkaa vielä 20 km eteenpäin Leville lyhyen ruokavarastojen täydennyksen jälkeen. Pienen etsinnän jälkeen löysimme sopivan telttapaikan Kätkätunturin ja Levin välistä. Sade taukosi illalla, mutta jatkui taas kun menimme nukkumaan. Kilometrejä kerääntyi päivän aikana 93.

 "Kiitorata" suureen seikkailuun
 

Tätä kirjoittaessa aamulla paistaa onneksi aurinko vaikka eilen luvattiinkin lisää sadetta. Tänään lähdemme polkemaan kohti Inaria, jonne on pari sataa kilometriä eli kahden tai kolmen päivän matka.