sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Pyörän hankinta

Nyt kun aktiivisin pyöräilykausi on ohi ja alennusmyynnitkin olleet jo jonkin aikaa vauhdissa on sopiva hetki ryhtyä miettimään seuraavaa pyöräilykautta. Käsittelen tässä kirjoituksessa eri pyörätyyppejä ja niiden soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin. Olen ottanut mukaan vain yleisimmät pyörätyypit, koska jos on hankkimassa pyörää johonkin erityistarkoitukseen, tietää varmaan itsekin mitä on hakemassa.

Aluksi kannattaa miettiä onko pyörää hankkimassa kuntoiluun, hyötyajoon vai sekalaiseen käyttöön, minkälaisessa ympäristössä pyörää aikoo käyttää ja kuinka pitkiä matkoja sillä on tarkoitus polkea.

Citypyörät ovat halvimpia pyöriä ja soveltuvat parhaiten lyhyille matkoille, kuten kauppareissuille. Käyttöä asiointipyörinä puoltaa myös citypyörien halpa hinta, jonka ansiosta ne eivät ole varkaiden ykköskohteita. Yksinkertaisuutensa ansiosta citypyörät ovat helppohoitoisia ja kestäviä. Napavaihteisissa pyörissä vaihteisto on suojassa vedeltä ja lialta, joten puhtaanapito on ulkovaihteista pyörää helpompaa. Toisaalta jos napavaihteeseen tulee vika, on sen korjaaminen huomattavasti vaikeampaa. Yksivaihteiset pyörät ovat napavaihteisiakin helppohoitoisempia, mutta vaihteiden puuttuminen voi tuottaa ongelmia ylämäissä. Citypyörissä on usein takajarruna jalkajarru, joka on nykyaikaisiin käsijarruihin verrattuna heikkotehoinen. Raskastekoisuutensa ja pystyn ajoasentonsa takia citypyörä ei ole hyvä valinta aktiiviseen kuntoiluun.

Hybridi tarkoittaa maantie- ja maastopyörän risteytystä, mutta käytännössä hybrideitä on monenlaisia. Hybrideitä valmistetaan 26 tuuman ja 28 rengaskoolla, tosin 28 tuumaa on huomattavasti yleisempi. Ajoasento vaihtelee rennosta urheilulliseen, mutta suoran ohjaustangon vuoksi ajoasento on silti pystympi ja ilmanvastus suurempi kuin maantiepyörässä. Hybrideissä on usein ulkoiset vaihteet, mutta myös napavaihteisia vaihtoehtoja on saatavilla, tosin tällöin vaihteiden lukumäärä on pienempi. Alunperin maastopyöristä tutut tehokkaat levyjarrut ovat viime vuosina yleistyneet hybrideissä. Ne toimivat vannejarruja paremmin kosteilla ja jäisillä keleillä. Levyjarrut eivät myöskään kuluta vanteiden kylkiä, eikä jarrupaloja joudu vaihtamaan yhtä usein kuin vannejarruissa. Joustohaarukka on toinen maastopyöristä lainattu varuste. Hybrideissä käytetyt halvat joustohaarukat eivät tosin aina toimi toivotulla tavalla. Hybridien varustelu vaihtelee huomattavasti. Hybrideissä on esimerkiksi yleensä valmiina tai niihin on mahdollista asentaa kiinteät lokasuojat, joten polkeminen onnistuu huonoissakin keleissä. Rungossa on tilaa leveähköille renkaille, joten pyöräily on mahdollista hiekkateiden lisäksi myös talvella, etenkin jos asentaa nastarenkaat.

Fitnesspyörän ja hybridin ero on häilyvä, ja joskus fitnesspyörääkin sanotaan hybridiksi. Yleisesti ottaen fitnesspyörät ovat ajoasennoltaan urheilullisempia kuin hybridit. Arvokkaimmat fitnesspyörät ovat oikeastaan suoralla ohjaustangolla varustettuja maantiepyöriä. Jos pyörää on hankkimassa vain kuntoiluun kannattaakin harkita maantiepyörää, sillä fitnesspyörän suora ohjaustanko ei mahdollista yhtä aerodynaamista ajoasentoa kuin maantiepyörän käyräsarvinen ohjaustanko. Fitnesspyörä on omiaan lyhytkestoisille, mutta vauhdikkaille lenkeille. Fitnesspyörät ovat pääsääntöisesti hybrideitä kevyempiä, mikä johtuu osaltaan niiden vähäisemmästä varustelusta, pyörät esimerkiksi myydään yleensä ilman lokasuojia tai tavaratelinettä. Useimmista fitnesspyöristä voidaan lisävarustelulla tehdä hybrideitä. Toisaalta jo pyörää hankittaessa kannattaa harkita hybridiä, jos käyttö on muutakin kuin lenkkeilyä.

Maantiepyörä on kevyt, urheilulliseen ajoon tarkoitettu polkupyörä. Maantiepyörien runkomateriaalina on yleistynyt hiilikuitu, ja suuressa osassa nykyisin myytävistä maantiepyöristä on ainakin hiilikuituhaarukka. Maantiepyörien käyräsarvinen ohjaustanko tarjoaa monta ajoasentoa, joten se on paras valinta pitkille lenkeille. Matalan ajoasennon ansiosta ilmanvastus on pienempi kuin muissa pyörissä, joten aktiiviharrastajan on mahdollista pitää noin 30 km/h vauhtia yllä useita tunteja. Maantiepyöriä on tarjolla alle 1000 euron harjoituspyöristä useiden tuhansien eurojen kilpapyöriin. Kapeiden, sileiden ja suuripaineisten renkaidensa takia maantiepyörä soveltuu nimensä mukaisesti parhaiten maantiellä ajoon. Uusissa maantiepyörien rungoissa on enää harvoin tilaa leveille renkaille tai lokasuojille, joten yleiskäyttöön maantiepyörää ei välttämättä kannata hankkia. Sen sijaan käytettynä voi vielä löytää vanhoja teräsrunkoisia maantiepyöriä, jotka ovat mitoitukseltaan monikäyttöisempiä, joskin myös raskaampia.

Cyclocross-pyörä on maantiepyörää muistuttava, hiekkateillä ja maastossa ajettavia cyclocross-kilpailuja varten alunperin kehitetty polkupyörä. Sen erottaa maantiepyörästä helpoiten leveämmistä ja karkeakuvioisemmista renkaista. Vaiheiston välitykset ovat maantiepyörää kevyemmät. Cyclocross-pyörät ovat viime aikoina yleistyneet yleispyörinä, ja valmistajat ovat alkaneetkin valmistaa esimerkiksi työmatkapyöräilyyn suunnattuja versioita. Niiden ajoasento on kilpapyöriä rennompi, ja niissä saattaa olla lokasuojat ja tavarateline esiasennettuina. Lenkkipyörää valittaessa cyclocross-pyörä on varteenotettava vaihtoehto etenkin Suomen ilmastoa ajatellen, sillä sen rungon mitoitus mahdollistaa kunnollisten lokasuojien ja talvirenkaiden asentamisen. Maantieajoa varten cyclocross-pyörään voi vaihtaa maantiepyörän kapeat ja sileät renkaat, joilloin se on lähes yhtä nopea kuin maantiepyörä.

Maastopyörä on maastoajoa varten tarkoitettu jousitettu tai jousittamaton polkupyörä. Maastopyöräilyssä on useita eri alalajeja, joihin kaikkiin on kehitetty omanlaisensa pyörätyyppi. Maastopyörien rengaskoko on perinteisesti ollut 26 tuumaa, mutta viime aikoina on yleistynyt 29 tuuman rengaskoko. Suuremman rengaskoon ansiosta rengas vierii helpommin esteiden yli ja sen kontaktipinta on suurempi ja siten myös pito on parempi. Toisaalta 26 tuumaisen renkaan sanotaan olevan ketterämpi hankalassa maastossa. Halkaisijaltaan pienemmät vanteet ovat myös tukevammat. Kunnollisten maastopyörien hinnat alkavat Suomessa tuhannen euron paikkeilta. Maastopyörissä on yleensä ainakin joustohaarukka, joissain malleissa myös takajousitus. Täysjousitettu pyörä mahdollistaa vähemmän jousitettua pyörää suoremmat ajolinjat maastossa, sillä jousituksen ansiosta esteiden ylitys on helpompaa. Epätasaisessa maastossa ajoa varten maastopyörien vaihteistojen välitykset ovat kevyemmät kuin tieajoon tarkoitetuissa pyörissä. Levyjarrut ovat korvanneet perinteiset vannejarrut lähes täysin, sillä ne ovat paitsi tehokkaammat, ne myös toimivat lialle herkkiä vannejarruja paremmin maasto-olosuhteissa. Maastopyörinä myydään usein halpoja niin sanottuja citymaastureita, joita ei ole oikeasti tarkoitettu maastokäyttöön. Toisaalta citymaasturit ajavat asiansa kaupunki- ja talviajossa, jossa niiden leveistä renkaista on etua.


Omat suositukseni ovat seuraavat:

Jos tarvitsee pyörän satunnaiseen hyötyajoon mahdollisimman halvalla, kannattaa hankkia citypyörä.

Jos tarvitsee pyörän säännölliseen ja mahdollisesti ympärivuotiseen työmatka-ajoon, kannattaa hankkia hybridi tai cyclocross-pyörä.

Jos haluaa yhden pyörän, joka soveltuu hyötykäyttöön ja lenkkeilyyn, kannattaa hankkia cyclocross-pyörä, tai fitness-pyörä, jos vierastaa käyräsarvista ohjaustankoa.

Maantiepyörä kannattaa mielestäni hankkia vain, jos ei ole tarvetta käyttöpyörälle, tai hyötyajoon on jo olemassa toinen pyörä. Maantiepyörä on silti paras vaihtoehto (kesä)lenkkeilyyn.

Maastopyörälle ei ole juuri muita vaihtoehtoja jos haluaa ajaa vaikeassa maastossa. Maastopyörä toimii myös yleispyöränä, mutta leveät renkaat tekevät siitä muita pyöriä raskaamman poljettavan. Maastopyörät ovat lisäksi pyörävarkaiden suosikkikohteita.

Jos siis aikoo ryhtyä harrastamaan pyöräilyä tosissaan, ei yksi pyörä välttämättä riitä. Tämä kannattaa pitää mielessä ensimmäistä kunnon pyörää hankkiessa, ja hankkia suosiolla erikseen käyttöpyörä ja lenkkipyörä. Itselläni on tällä hetkellä kolme pyörää, mutta niistä lisää myöhemmin.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Espoo-Raisio-Espoo

Perinteeksi muodostunut juhannuspyöräily suuntautui tälläkin kertaa Raisioon. Päätin lähteä matkaan maantiepyörällä, joten en voinut ottaa ylimääräistä tavaraa mukaan. Kyseisessä fillarissa ei nimittäin ole tavaratelinettä, eikä 170 kilometrin polkeminen reppu selässä ole erityisen mukavaa. Maantiepyörä on nimensä mukaisesti omiaan pitkäkestoiseen maantieajoon etenkin monipuolisten ajoasentojensa puolesta. On toki olemassa myös pyörämatkailuun tarkoitettuja käyräsarvisia pyöriä, joihin on mahdollista kiinnittää tavaratelineet.

Aloitin päivän tunnin mittaisella uintiverryttelyllä. Monen tunnin mittainen satulassa istuminen nimittäin puuduttaa helposti paitsi takapuolen niin myös hartiat. Tarkoituksena oli ottaa vielä torkut uinnin jälkeen. Lähtövalmistelut venyivät kuitenkin iltapäivään, joten matkaan oli lähdettävä viiden tunnin yöunilla.

Päätin polkea Lohjan eteläpuolelta Kiskon kautta tietä numero 186. Reitti oli minulle jo ennestään tuttu, ja mielestäni se on mukava ajaa Lohjalla olevaa vilkasliikenteistä pätkää (tie 25) lukuun ottamatta. Kirkkonummen osuudella olevat avarat maisemat ovat mieluisaa katseltavaa. Kiskon ympäristö on metsäisempää, mutta toisaalta siten myös vähätuulisempaa. Reitti kulkee myös Salon kautta, joka on sopiva taukopaikka ennen viimeistä, noin 60 km mittaista osuutta. Pyöräteitä on vain kaupunkien alueella ja joissain kyläkeskuksissa.

Iltapäivällä Espoosta lähtiessä oli noin 5 m/s vastatuuli, joka onneksi laantui illalla. Alkumatka olikin hieman vaivalloinen, mikä saattoi johtua myös univelasta. Kirkkonummelle asti pääsee pyöräteitä pitkin, mutta vasta hiljaisella maantiellä ajo saa polkemisen tuntumaan mukavalta. Reunakivien yli pomppiminen ja liikennevaloissa pysähtely ei oikein sovi maantiepyöräilyn ideologiaan. Lohjan osuus on hieman hankala, mutta sen jälkeen pääsee taas melko hiljaiselle Lohjanjärven eteläpuolitse kulkevalle tielle. Liikennettä oli kuitenkin hieman tavallista enemmän, olihan juhannusaatto.

Saloon päästyäni kummastakin pullostani oli vesi loppunut, joten pysähdyin huoltoasemalle ja hotkaisin samalla yhden munkin. Ehkä noin 140 km paikkeilla alkoi väsymys tuntua, mutta keskittymällä muihin ajatuksiin ja tankkaamalla energiaa matka saatiin kunnialla päätökseen. Riittävästä nesteen ja energian saannista onkin syytä pitää huolta siten, ettei niiden puute pääse yllättämään — kannattaa siis juoda ja syödä usein mutta vähän kerrallaan. Oikean ajofiiliksen löytäminen on myös olennaista jaksamisen kannalta: jos esimerkiksi harmittelee koko ajan vastatuulta, on matkanteko varmasti tuskallista. Pitkiä matkoja polkiessa on aikaa keskittyä omiin ajatuksiin ja maisemien ihailuun. Toki liikennettä kannattaa silti seurata ;)

Juhannuspäivän pyhitin levolle pientä palauttavaa pyöräilyä lukuun ottamatta. Sunnuntaina lähdin polkemaan takaisin Espooseen, tällä kertaa tietä numero 110 pitkin, eli Lohjan pohjoispuolelta. Reitti on ehkä vähän vilkkaampi kuin aikaisempi reitti, mutta myös kymmenisen kilometriä lyhyempi. Turku-Salo ja Kirkkonummi-Espoo -osuudet ajoin samaa reittiä kummallakin kertaa. Tie oli alkumatkasta märkä, ja Saukkolan kohdalla vähän ripotteli. Aurinko kuitenkin kuivasi vaatteet nopeasti. Myötätuulen ansiosta matka eteni huomattavasti nopeammin kuin menomatkalla. Pidin matkan aikana muutaman lyhyen tauon. Pitkän tauon jälkeen jatkaminen on yleensä vaivalloisempaa.

Kirkkonummella sain perääni maantiepyörillä liikkuneen pariskunnan, joka tuli ohitseni Espoon puolella. Pääsin siten ajamaan hetken aikaa peesissä. Muutenkin pyöräilijöitä näkyi huomattavasti enemmän paluumatkalla. Kohtasin tai ohitin useita matkapyöräilijöitä. Kokonaisuudessaan matka tuntui yllättävän helpolta aikaisempiin kertoihin verrattuna, mihin vaikutti varmasti pyörävalinta.

matka lukuina (poljettu matka / aika satulassa / ajonaikainen keskinopeus)
Espoo-Raisio: 178km / 06:37 / 26,9 km/h
Raisio-Espoo 169 km / 05:27 / 31,1 km/h

GPS-jälki 24.6.2011 poljetusta Espoo-Raisio -reitistä: http://www.bikemap.net/route/1070467
GPS-jälki 26.6.2011 poljetusta Raisio-Espoo -reitistä: http://www.bikemap.net/route/1070475

maanantai 9. toukokuuta 2011

Helsinki-Porvoo-Helsinki

Pyörämatkailukausi alkaa taas, joten päätimme alkumaistiaisiksi polkaista kolmistaan Helsingistä Porvooseen. Idea viikonloppureissusta syntyi sattumalta ruokapöytäkeskustelussa. Anninan ehdotuksesta matkakohteeksi valikoitui Porvoo. Harkitsimme aluksi yöpymistä teltassa, mutta päädyimme lopulta sisämajoitukseen. Tavaraa ei tarvinnut ottaa yhden yön matkalle paljoa mukaan: itselläni oli mukana yksi pyörälaukku, jossa kuljetin majapaikassa tarvittavat lakanat ja muuta tarpeellista. Muut kuljettivat tavaransa pussissa tarakalla. Kulkuvälineenä itselläni oli viime kesän Lapin reissulta tuttu Crescentin citymaasturista muokattu matkapyörä ja muilla Kona-merkkiset hybridit.

Sipoonranta
Lähdimme matkaan aurinkoisessa säässä 7.5.2011 puoli neljän aikoihin iltapäivällä Helsingin päärautatieaseman edustalta. Pysähdyimme ensimmäisen kerran Itäkeskuksessa nauttimassa jäätelöt, jonka jälkeen suuntasimme kohti Sipoota. Harhauduimme jostain syystä kuitenkin Vuosaareen, vaikka reitti Sipooseen olikin minulle ennestään tuttu.

Tien piennar oli onneksi paikoin hyvin leveä.
Vuosaari-kierroksen jälkeen löysimme takaisin Sipooseen vievälle tielle. Sipoonrannassa vietetyn juomatauon jälkeen energiamme riittikin jo Porvooseen asti. Helsingin keskustasta aina Sipoon Söderkullaan asti oli pyörätietä, mutta siitä eteenpäin ajoimme Uuden Porvoontien / Helsingintien piennarta, joka oli pyöräilykartassa merkitty pyörämatkailureitiksi. Tie ei ollut kovin vilkasliikenteinen, ja myötätuulessa matka eteni vauhdikkaasti. Avarien peltoaukeiden johdosta  maisemat olivat näyttävät. Porvoon edustalla pysähdyimme vielä huoltoasemalla täyttämässä renkaat paikallisen nuorison autostereoiden tahdissa.


Jarkko halusi välttämättä kastella pyöränsä.
Bussipysäkit ovat oivia taukopaikkoja.




















Illan hämärtyessä saavuimme Porvoon keskustaan ja löysimme Porvoon Hostel nimisen majapaikkamme nopeasti Anninan ja Jarkon paikallistuntemuksen ansiosta. Hostelli on kaunis vanha puutalo uimahallin vieressä. Jätimme tavaramme hostelliin ja polkaisimme keskustaan Cafe Puistopicnic nimiseen paikkaan syömään.

Tällaiseen näkymään kelpaa aina päättää päivän pyörämatka. Oikealla näkyy kahvila, jossa istuimme aamulla.
Majapaikkamme huoneiden tilavuus yllätti, mutta silti 4 hengen huoneemme maksoi opiskelijoilta vain hieman alle 20 euroa henkilöä kohden. Pyörät saimme viedä yöksi lukittuun varastoon. Päivän pyöräilymatkaksi kertyi 62 km, ja aikaa satulassa vietettiin 3½ tuntia. Ajonaikainen keskinopeus oli 18 km/h.

Huoneet piti luovuttaa kymmeneltä. Aloitimme aamun pyöräilemällä kahvilaterassille joen rannalle. Auringonpistoksen pelossa ja ruokahalun kasvaessa siirryimme vanhassa kaupungissa sijaitsevaan ravintolaan.

Vanha Porvoo: vasemmalla näkyy ravintola, jossa kävimme.
Kylläisinä jaksoimme käydä taistoon meitä odottavaa vastatuulta vastaan. Sää oli onneksi edelleen aurinkoinen. Poistuimme Porvoosta Kuninkaantietä pitkin, siis tällä kertaa E18-tien pohjoispuolelta. Tosin suurin osa matkasta ajoimme silti samaa tietä kuin olimme tulleetkin. Pysähdyimme Sipoon Boxissa jäätelötauolla, jonka jälkeen jatkoimme suoraan Helsinkiin asti. Helsingissä pysähdyimme vielä Vartioharjussa huoltoasemalla, sekä Herttoniemenrannassa korjaamassa nestevajausta. Sieltä jatkoimme Alppilaan, johon retki päättyi Anninan ja Jarkon osalta. Äitienpäivän pyöräilyn pituudeksi tuli 60 km (Porvoo - Alppila), ja keskinopeudeksi 17 km/h.


maisemaa Kuninkaantien varrelta
Yhteenvetona voin suositella Etelä-Sipoon kautta kulkevaa pyöräilyreittiä. Reitti sopii etenkin autotiellä ajamista pelkääville, sillä varsin hyväkuntoista pyörätietä pitkin pääsee matkan puolivälissä sijaitsevaan Söderkullaan asti. Luultavasti puolet Sipoon puolella vastaan tulleista pyöräilijöistä oli maantiepyöräilijöitä, mikä osaltaan kertoo reitin suosiosta harrastajien keskuudessa. Jos jostain täytyy valittaa niin suora tie saattaa välillä tuntua hieman yksitoikkoiselta. Toisaalta avarat maisemat ovat mieluista katseltavaa. Matkakohteena Porvoo on kaunis ja miellyttävä kaupunki.

60 km matka Helsingistä Porvooseen on poljettavissa päivässä vaikkei ennen olisikaan pitkiä pyöräilymatkoja tehnyt, kunhan sen malttaa ajaa rauhallista vauhtia ja juoda riittävästi. Neljän tunnin satulassa istuminen saattaa kuitenkin puuduttaa takapuolen, selän ja kädet, jollei ajoasento ole aivan kohdillaan. Tämänkin takia on tärkeää pitää riittävästi taukoja.

GPS-jälki poljetusta reitistä (huom. navigaattorin akku tyhjeni paluumatkalla ennen Kulosaaren siltaa)