tiistai 11. joulukuuta 2012

Kirjoituskuntoilua

Viikonlopun kotitenttimaratonin aikana ajattelin, etten enää sen jälkeen koskisi viikkoon näppikseen. Silti istun taas tietokoneen ääressä vaikka ajan voisi käyttää paremminkin, eli pyörän satulassa istuen. Kirjoittaminen kuitenkin koukuttaa pyöräilyn tavoin, ja lisäksi kunto on parasta pitää yllä seuraavaa lähestyvää kirjoitusmaratonia varten.

Talvipyöräily ei ole aina helppoa, ainakaan jos yrittää polkea lujaa. Vaihtoehtoja on hieman yleistäen viisi: 1. tie on sula, mutta sille on levitetty kumit puhkovaa sepeliä 2. tiellä on loskaa tai sohjoa, joissa ajo on kiemurtelevaa 3. tie on jäässä, jolloin täytyy ajaa varovasti ettei kaatuisi 4. tietä ei ole aurattu, ja lumessa on raskasta polkea 5. tie on aurattu, mutta luminen tienpinta on kovettunut kuhmuraiseksi, jolloin se täristää epämiellyttävästi. Tällä hetkellä vallitsee viimeksi mainittu tilanne. Leveät renkaat sentään tasoittavat menoa. En kuitenkaan omista vielä ”läskipyörää”, joten pyöräily on talvisin lähinnä hyötypyöräilyä. Eipä sillä, pyöräilyn näivettämälle yläruholle tekeekin välillä hyvää saada osansa harjoittelun nautinnosta: siispä hiihdän – tai hiihtäisin jos ladut olisivat kunnossa. Latuja odotellessa uskaltauduin jopa katsomaan telkkaria.

TV1:ltä tuli eilen dokumentti kuntoilusta, joten sain omaltatunnoltani luvan katsoa sen. Dokumentin väittämät kuntoilusta ja sen puutteesta olivat sekä kannustavia että huolestuttavia. Kuntoilusta ei välttämättä ole suurta hyötyä: se ei muutakaan supermieheksi, jos on saanut luuserin geenit. Elin siis harhassa ja voin vihdoinkin riisua pyöräilytrikoot yöksi. Huolestuttavampaa oli kuitenkin tieto siitä, että töiden jälkeinen lenkkikään ei pelasta, jos istuu muuten koko päivän. Pyörän satulassa istuminen on ehkä eri asia, mutta sillä tuskin tienaa leipäänsä – ellei sitten ole saanut kilpapyöräilijän geenejä.

Lohduttavaa on se, että riittävä liikkuminen ei vaadi suuria ponnisteluja. NEAT tarkoittaa perusaktiivisuutta, siis liikkumista, jota ei tehdä kuntoilumielessä. Kirjoittaminen ei valitettavasti ole tätä – sormien liikuttaminen ei riitä. Mikä avuksi jos liikunta maittaisi, mutta työ kahlitsee penkkiin? Itse asiassa luin asiasta jo aikaisemmin: pelkkä lihasten hetkittäinen jännittäminen auttaa – tai miksei vaikka levottomat jalat. ADHD saattaakin olla pelastus. Keskittymiskykyisen suurin uhka on liika keskittyminen. Vaikka tämä ei olekaan suurin ongelmani, niin joskus flow-tila jää liian pitkäksi aikaa päälle. Tähän on onneksi hyvänmakuinen lääke: olen huomannut, että painoni laskee jos en kuntoile – luultavasti koska liikunta parantaa ruokahalua (tästä puhuttiin myös dokumentissa). Siispä syön kaksi kärpäistä yhdellä hotkaisulla ja houkuttelen itseni jääkapin avulla säännöllisesti pois tietokoneen äärestä. Suupalojen onkin hyvä olla kärpäsen kokoisia tai muuten pelkkä NEAT ei enää riitä.

Jatkuva NEAT, olkoon se sitten vaikka siivoamista, riittää pitämään yllä peruskuntoa. Jos haluaa saavuttaa tuloksia, täytyy harjoitella. Onneksi sekään ei ole vaikeata: jopa muutaman minuutin viikottainen täysillä tehty harjoitus parantaa suorituskykyä, jos on uskominen HIT-menetelmään. Menetelmällä on riskinsä: "...for the totally inactive, HIT training is likely to be too uncomfortable – or even dangerous." Dokumentissa kuitenkin todistettiin, että menetelmä toimii, enkä ihmettele: kaikki liikkuminen on hyvästä. Mutta minuutissa ehtii juuri kantamaan pyöränsä ulos, joten saman tien voikin sitten polkea koko lenkin. Riittävän peruskunnon hankittuaan voi turvallisin mielin ottaa spurtteja. Urheilijat tuntevat tämän intervalliharjoitteluna.

Yhden menetelmän varaan ei siis kannata laskea. Itse en ole edes koskaan ollut erityisen kiinnostunut eri harjoitusmenetelmistä. Olen harjoitellut siten, mikä on tuntunut sopivalta. Tästä syystä en ole ehkä kehittynyt niin paljon kuin voisin, mutta toisaalta en ole myöskään menettänyt intoa. Jos harjoittelu on liian teknistä, osaamispaineet voivat alkaa ahdistaa. Jos ei tarvitse olla paras, voi harjoittelusta nauttia lahjatonkin.

torstai 15. marraskuuta 2012

Pimeässäpyöräilyä


Marraskuinen pimeys ja jäätävä tihkusade — pyöräilijän märkä painajaisuni. Harjoittelu on sitä paitsi turhaa: lahjathan jaetaan joka joulu. Lahjapaketista paljastuva litteääkin latteampi taulutelkkari tekee sustakin solakan.

Niin, miksi vaivautua ulos kylmyyteen kun voi sohvan pohjalta katsella dopingilla täytettyjen spandexreisien tahdikasta pumppausta kohti Alpe d'Huez'in huippua — kolmedeenä. Hikipallerohan siinä lirahtaa, kun täytyy jännittää kumpi kärähtää ensin: kodin sulake oven kokoisen telkkarin takia vai Lance Armstrong petturitallikaverinsa vuoksi. Voittajaksi synnytään, urheilijan ura on kannustushuutojen täyteinen trippi huipulle. Alas tullaan pelottomasti: putoaminen pelotonista maksaa enemmän kuin romujen kerääminen kanjonin pohjalta.

Jäi tapahtumatta kymmenisen joulua sitten: taulutelkkarin paljastuminen paketista. Pukkikin juuttui piippuun. Lahjaton pukki. Päätin aloittaa harjoittelun, koska en onnistunut syntymään uudestaan uutenavuotenakaan. Ajoin lopulta itse(ni)kin piippuun, mutta löysin sieltä myös olemattomat lahjani. Tuhkaa viikon syönyt pukki köhisi viimeiset sanansa: "Polje poika, ketjut ei lopu koskaan." Otin pukista vaarin, vaikka tiesinkin sen olevan jo hieman myöhäistä. Toisin kuin tyhjää polkaissut pukki, olen itse siitä lähtien vääntänyt kampea kierros kerrallaan. Siksi mulla ei olekaan mitään erityistä kerrottavaa sen jälkeisestä ajasta; on vain väännettyjä kampia ja vääntyneitä kampia.

Miksi jatkaisin? 10 kilometriä on vähän. 100 kilometriä on vähän enemmän. 1000 kilometriä on seikkailu. Maailma aukeaa jossain 10 000 kilometrin takana.

Tuijotan pimeää, märkää tietä. Jalat pyörivät poljinten mukana. Maisema purkautuu hitaasti pimeydestä ja tallentuu alivalottuneena filmirullana jonnekin muistin perukoille. Painajainen kertoikin ajasta, jolloin jouduin kävelemään kotiin.

---

Alla Google Translatorin tarjoama hieman viihdyttävämpi versio tekstistä.

---

A November darkness and freezing drizzle - cyclist's wet nightmare. Training has also useless gift than distributed every Christmas. Christmas Gift your emerging litteääkin watered flat telly makes sustakin slender.

So, why bother when you can be out cold on the couch to watch doping filled spandexreisien discreet pumping towards the top of Alpe d'Huez'in - kolmedeenä. Sweat Palle Rohan lirahtaa it, when you need to stretch which scorch first: the home fuse door-sized telly or because of Lance Armstrong's team-mate because of a traitor. Born a winner, the athlete's career is incentive screams filled trip to the top. Down will be fearless - unafraid of falling costs more than the collection of junk on the basis of the canyon.

Was felt in a dozen Christmas then: flat screen telly disclosure package. Santa himself stuck in the chimney. Brainless buck. I decided to start exercising because I was unable to be reborn in the new year at all. I drove myself eventually (ni) of each barrel, but I found my gift to non-existent. Ash-week eating goat roared his last words: "Polje boy, chains will never end." Pukista I took heed, although I knew it to be a little late. Unlike the blank kick buck, I have since then twisted the crank turn at a time. That's why I do not have anything special to tell the time of the post, is just of bent crank arm and crank arm bent.

Why go on? 10 miles is a bit. 100 miles is a bit more. 1,000 miles is an adventure. The world will open to some 10 000 km on the back.

I stare at the dark, wet road. Rotating the pedals with your feet. Landscape discharged slowly from the darkness and saved underexposed cameras are somewhere in the far North of memory. Nightmare told the time when I had to walk home.

torstai 4. lokakuuta 2012

Danube bike trail: Vienna - Budapest

Danube bike trail follows the river all the way from Germany to Ukraine. It is nearly 3000 kilometres long and propably the most popular bicycle touring route in Europe. Because of limited time we only cycled the 370 kilometer section from Vienna to Budapest. However, it was still a week long journey full of experiences.

Unlike others who rented bikes from Vienna, I wanted to take my own touring bike with me. The first challenge was obviously getting the bike into the plane. At airport I managed to pack my bike into a cardboard box just two minutes before check-in closed. Since I was travelling with a low-cost airline with hand-baggage only, I put all my bike bags into the bike box. Pedals had to be removed, handlebar turned and tires deflated. Additionally, I had to remove the front wheel since the bike would not have otherwise fitted into the box.


20th September 2012 Vienna

The plane landed in Vienna at midday. I would have preferred a straight flight since every time a bike is handled at the airport it might be damaged. However, clearly the cheapest flight to Vienna was via Riga. Regardless of that, everything went well and I was able to ride my bike out of the airport. Finding a bike path to Vienna center was a harder task. After cycling half an hour along a road with moderate traffic I decided to take a train as there was a station by the road. Additionally, I had catched a cold just before the trip so I had to take it easy. After I arrived at the center, I cycled to the hostel where my cycling companions already were.

Cycling paths in Vienna are well designed.


21st September 2012 Vienna-Bratislava

Cycling paths near Südtiroler platz.
As I was still feeling sick in the morning I decided not to cycle the 80 kilometer route to Bratislava. Instead, I spent the day touring Vienna while others rented bikes and started cycling. In the evening, I took a bus to Bratislava: at 7.7 euros it was cheaper than train and even transporting the bike was free. Buses to Bratislava leave from Südtiroler platz couple of kilometers south of city center. I was already sleeping in our hostel in Bratislava when my friends finally got there in the middle of the night.

GPS track


22nd September 2012 Bratislava-Győr

Danube bike trail just south of Bratislava.
I felt better than yesterday so after a combined breakfast and lunch we started cycling towards Győr in Hungary. There is a very nice paved cycling path that follows Danube through Dunajské luhy protected landscape area. Considering how many restaurants and cafés there are, it must be a very popular route. After a place called Čunovo near the Slovakian and Hungarian border we turned away from the river and after Bezenye village in Hungary we turned again southwest. There was a five kilometer long section of gravel road, which had old military shelters by it.

The village of Bezenye 30 kilometers south of Bratislava.
We had a coffee stop at Mosonmagyaróvár. I tried to order black coffee but got caffeine free espresso, since nobody really spoke English. Regardless of that, the owners of the cáfe were nice and we also got our water bottles filled. Rest of the day we cycled along paved cycle paths all the way to our destination Győr, where we had a hotel room booked. In the evening we enjoyed a dinner in a fine restaurant — quite different than the mobile kitchen which I am used to on my own cycling trips.

GPS track


23rd September 2012 Győr-Komárno

The goal of the day was to get back to the Slovakian side of the Danube, to Komárno. During the day we passed villages and fields. Roads were worse than before and there were less cycling paths. However, traffic was light. We cycled over the hilly fields and between the huge, slowly rotating rotors of the numerous wind turbines.
The roads were not as good as the views.

Following other cyclists on a sandy path.
Soon we arrived at the village of Nagyszentjános after which we had to start cycle along a sandy and bumpy path that followed the railroad. Luckily we had wider tires than the couple we passed who were riding road bikes. After a few kilometers the path turned into a straight paved road full of potholes. We reached town of Ács where we planned to have lunch, but ended up in a pastry shop enjoying traditional Hungarian cakes. Nevertheless, the energy was soon needed as we had to return to unpaved path which lead us through woods. We arrived early to Komárom and crossed the Danube to Slovakian Komárno. The city had been split in two about hundred years ago. Accomodation was cheaper in Slovakian side and actually we ended up booking a suite there — quite different compared to living in a tent which I am used to on my own cycling trips.


GPS track


24th September 2012 Komárno-Esztergom

Cycling into a headwind on a main road.
The temperature was nearly 30 degrees, but the moderate south wind made it feel cooler. However, as we were travelling southeast it was blowing against us. In addition, we had to cycle on the main road since there was no cycle path. It was also hillier than before. We were already low on drinking water when we arrived in the first town, Tata, after 20 kilometers. From there we turned back towards the Danube.

Regardless of the backwind, it did not feel much easier since we had to cycle uphill until we reached the village of Dunaszentmiklós, where we stopped for lunch. Although, due to the language barrier, we did not exactly get what we ordered, we were soon ready to tackle the remaining 36 kilometers. The highest place during our whole trip, about 300 meters above sea level, was the Hilltop-Neszmély vineyard a couple of kilometers north of Dunaszentmiklós. From there we could see our destination, the city of Esztergom. Descent was fast: my ears were partly blocked and the brakes were hot to touch. We arrived at the bank of Danube and continued along a main road with moderate traffic. Luckily there was a cycle path after the town of Lábatlan. Mountains were visible on the horizon as we crossed the fields and villages by the Danube. Finally we arrived at a pension in Esztergom where we quickly met a Brazilian cyclist who had been cycling all the way from Switzerland. In the evening we went to a nearby restaurant, called Csulok Csarda, that turned out to be the best during our trip.

View over a vineyard with Esztergom on the horizon.

GPS track


25th September 2012 Esztergom-Budapest

Cycling on the northern bank the Danube.
Crossing the Danube in Vác.
Another hot day began with our minds set on our final destination, Budapest. There was a nice stretch of cycling path on the bank of the Danube, but soon we had to return to the main road. After a few kilometers we arrived at ferry dock. The 'ferry' was actually a barge that was pushed by a tugboat. Despite a tad high three euro fee it was nice to actually 'feel' the river under your feet. On the northern side of the Danube, there was a very nice cycling path with great views to the river.

From the town of Nagymaros, we could see the Visegrád castle on top of a high hill. We cycled along bikeways until we reached the city of Vác, where we crossed the Danube again, this time with a real ferry. The fee was about the same as previously. We were getting hungry, but luckily a friendly local from the village of Tahitótfalu guided us to a restaurant there. After lunch we crossed the side channel of Danube, this time using a bridge. A 15 kilometer stretch of bikeway through green areas followed. As we crossed the border of Budapest more built-up areas started to appear. We cycled a few kilometers behind middle-aged German speaking touring cyclists. Soon we arrived at the center where our accomodation was situated. It was a private penthouse with great views over the city.

GPS track


26th - 27th September 2012 Budapest

A view from our apartment.
Dismantled bike and bags in a box.
The last day was supposed to be easy. Others returned their rented bikes so we did some sigthseeing on foot. We considered going to a spa to mend our legs, but the prices were bit high. Finally others decided to take a metro to a cheaper spa while I had to start looking for a cardboard box for transporting my bike. Finding the box turned out to be much harder than I had thought. After visiting countless bike shops I finally managed to find one, but it was too small for my bike. However, it was still too wide for carrying on a bike so I gave it for my friends who were going to the airport using public transport.

Arriving at the foggy Helsinki-Vantaa airport.
The twenty kilometer long road to airport had heavy traffic but I took a detour through residential district. The last couple of kilometers I had to cycle on a motorway. Finally, I arrived at the airport where my friends were already waiting with the box. I had to dismantle the bike since it would have not otherwise fitted into the box. Nevertheless, the bike arrived undamaged with us to the dark, rainy and foggy Helsinki-Vantaa airport. There we were stopped by the Finnish border guard — apparently it may have looked a little suspicious seeing two foreigners and a bearded guy carrying a big box at the airport. Luckily I had a parked my car at the airport since it was pouring rain. Actually it was rather refreshing for a change: it did not rain a single time during our cycle trip.

All in all, the whole trip was quite relaxing compared to my usual bike travels that had involved lots of sweat, rain, wind and mental fighting — it felt almost like a holiday!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

12.7.2012 Kalajoki-Oulu

Kalajoen hiekkasärkät

Matkan viimeisenä päivänä ei ennusteen mukaan pitänyt enää sataa, mutta kuinka ollakaan, heräsin taas aamulla ropinaan. Olin tietysti jättänyt pyykit pyörän päälle kuivumaan. Tosin ilma oli taas ollut koko yön niin kostea, etteivät pyykit olisi kuitenkaan kuivuneet kunnolla. Hoidin aamutoimet ripeästi, sillä edessä oli pitkä loppuponnistus. Viimeiltainen usva oli tiessään, ja hiekkasärkät näyttäytyivät koko komeudessaan. Ehdin ihastella maisemia vain ohimennen, sillä Ouluun oli ehdittävä hyvissä ajoin ennen junan lähtöä.

Pyhäjoki

Matka jatkui vilkasliikenteistä 8-tietä pitkin Raaheen, jossa pidin ensimmäisen kunnon evästauon. Kuten monta kertaa aikaisemminkin, kaupan edessä aterioidessani ohikulkijat pysähtyivät ihmettelemään varusteitani ja kyselemään matkastani. Monesti kysyjän ilme on näkemisen arvoinen, kun kerron polkeneeni Espoosta asti.

Siikajoen Varessäikkä

Raahen jälkeen poikkesin 8-tieltä pohjoiseen lähemmäs rannikkoa hiljaisemmille teille. Merta ei edelleenkään näkynyt puiden takaa. Ainoa poikkeus oli Siikajoen Varessäikkä, jossa oli pienvenesatama, hiekkaranta ja kaksi tuulivoimalaa. Voimaloiden suuntauksesta näin, että tuuli oli kääntynyt vastaiseksi. Pohjanmaalle tyypillisiä suoria teitä on hieman puuduttava polkea vastatuuleen. Toisaalta mäet ovat mitättömiä Etelä-Suomeen verrattuna.

Oulun kaupunginkirjasto ja -teatteri
Kuten olen aikaisemminkin huomannut, alkaa usein noin 140 kilometrin paikkeilla tuntua väsymys, ja niin kävi nytkin. Lisäksi reisiä alkoi jo puuduttaa 10 lähes pekkäisen ajopäivän kuormitus. Määrätietoinen nesteen ja energian tankkaus auttoi kuitenkin jaksamaan matkan viimeiset kilometrit. Lähes koko matka Lumijoelta Ouluun oli pyörätietä, joten ruuhkaisilla valtateillä ei tarvinnut enää polkea. Oulussa suuntasin heti rautatieasemalle, josta kävin hakemassa lipun yöjunaan. Koska junan lähtöön oli vielä muutama tunti aikaa, kävin peseytymässä uimahallissa. Seuraavat pari tuntia menikin sitten energiavajausta korjatessa, ensin pizzalla ja sen jälkeen omilla eväillä.

Miniteltta yöjunassa
Raskaan pyörän nostaminen junaan onnistui konduktöörin avustuksella. Pikajunissa pyörät nimittäin mahtuvat laukkuineen tavaratilaan. (Uusissa IC-junissa pyörät on nostettava telineeseen ilman laukkuja ja Pendolinoissa pyöriä ei voi kuljettaa ollenkaan.) En varannut makuupaikkaa, koska arvelin olevani tarpeeksi väsynyt nukahtamaan vaikka seisaaltani. Junan lähdettyä yritin vielä kirjoittaa tämän blogitekstin valmiiksi, mutta seuraavana päivänä luonnosta lukiessani totesin, että ajatus ei junassa enää ollut oikein luistanut...

Ajettu matka: 174,7 km
Ajonaikainen keskinopeus: 21,8 km/h
Ajoaika: 08:01

Päivän energiankulutus (arvio): 8 h pyöräily n. 4000 kcal + perustarve 1500 kcal = 5500 kcal

Päivän aikana juodut nesteet (arvio 4-5 l): 1,2 l itse tehtyä urheilujuomaa (sis. 6 dl vettä, 1,5 rkl hunajaa, 1/5 tl suolaa, yhden sitrushedelmän mehut), 3 dl kaakaomaitoa, 4 dl limsaa ja loput vettä.

Päivän aikana syödyt ruuat (arvio 4900 kcal): 6 palaa täysjyvänäkkileipää, lautasellinen kaurapuuroa, 4 myslipatukkaa, banaani, 100 g hunajaa, 2 dallaspullaa, 200 grammaa perunarieskaa, pannupizza, 200 g pähkinähedelmäsekoitus, 100 g suklaata (Huom. tämä ei ollut tavallinen eikä suositeltava ruokavalio — yleensä pizzan tilalla oli soijapasta ja muitakin herkkuja vähemmän.)

Päivän aikana poljettu reitti: http://www.bikemap.net/route/1702767 
Koko reitti Espoosta Ouluun: http://www.bikemap.net/route/1702849

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

11.7.2012 Kokkola-Kalajoki

Sade oli jatkunut läpi yön eikä hellittänyt vielä aamullakaan. Kaiken lisäksi aamulla oli pahoinvointia, joten aloin jo harkita matkan keskeyttämistä ja kotiinpaluuta. Aamupalan jälkeiset päivänokoset kuitenkin paransivat oloa niin, että päätin vielä jatkaa. Tosin oli jo iltapäivä kun pääsin lähtemään, joten päivämatkasta tulisi tavallista lyhyempi. Onneksi sade lakkasi samaan aikaan kun lähdin polkemaan kohti Kalajokea.


Kokkolasta pääsi melko pitkälle pyöräteitä pitkin, mutta aikanaan oli siirryttävä vilkkaalle 8-tielle. Himangan kohdalla tein kuitenkin pienen maisemakierroksen sisämaahan päin, sillä aurinkokin oli alkanut taas porottaa. Ajoin Siiponjoen vartta, jonka varrella olevat mäntykankaat toivat vaihtelua näkymiin. Lopulta oli kuitenkin palattava takaisin 8-tielle, jonka varrella oli seuraava leiripaikka, Kalajoen hiekkasärkät. Saapuessani mereltä työntyi usvaa niin, ettei hiekkarantaa kauemmas voinut juuri nähdä. Paikka oli selvästi suurin leirintäalue, jossa olin käynyt, ja siten oiva päätös matkan leirintäaluekierrokselle. Seuraavana päivänä olisi nimittäin tarkoitus polkea matkan viimeinen etappi, 150 km Ouluun, josta palaisin yöjunalla Helsinkiin.


Ajettu matka: 72,9 km
Ajonaikainen keskinop.: 20,1 km/h
Ajoaika: 03:37


Päivän aikana poljettu reitti: http://www.bikemap.net/route/1702804

10.7.2012 Uusikaarlepyy-Kokkola

Aamu oli sateinen ja telttakaaret taipuivat tuulessa huolestuttavan paljon. Niinpä pakkasin märän teltan pussiinsa ja lähdin polkemaan sateessa kohti Kokkolaa. Tuuli oli kaiken lisäksi vastainen, ja märillä hiekkateillä renkaat eivät rullanneet yhtä hyvin kuin asfaltilla. Keskinopeus olikin selvästi hitaampi eikä valokuviakaan tullut paljoa näpsittyä. Toisaalta saaristotiet olivat yhtä metsäisiä kuin edellisenäkin päivänä, joten kuvattavaa ei paljoa ollutkaan.

Pietarsaari vaikutti mielenkiintoiselta matkakohteelta, mutta sateessa en siellä jaksanut kauaa pyöriä. Kokkolan leirintäalueen etsimisestä muodostui oma seikkailunsa, kun navigaattori halusi ohjata metsän läpi, eikä oikeita teitä tahtonut löytyä. Leirintäalueen katuosoitteessa näytti olevan pelkkää metsää, mutta koordinaattien avulla suunnistaminen tuotti lopulta tulosta. Lähes koko ilta ja yö olivatkin sitten sateisia, joten pyykkien kuivumisesta oli turha haaveilla.

Ajettu matka: 82,2 km
Ajonaikainen keskinopeus: 17,6 km/h
Ajoaika: 04:39

Päivän aikana poljettu reitti: http://www.bikemap.net/route/1702800

9.7.2012 Vaasa-Uusikaarlepyy

Sunnuntaina pidin Vaasassa lepopäivän. Maanantaina jatkoin matkaa, tosin tällä kertaa hieman erilaisin suunnitelmin. Nokialla hajonneen vanteen takia yksi ajopäivä oli mennyt hukkaan, joten pyörämatkan päätöskohdetta oli muutettava. Niinpä otin uudeksi tavoitteeksi Oulun, johon olisi ehdittävä torstai-iltaan mennessä. Päätökseen vaikutti myös alkavan viikon sääennuste, joka näytti selvästi synkemmältä kuin matkan ensimmäisen viikon aurinkoinen sää.



Huonosta ennusteesta huolimatta viikon ensimmäinen päivä oli vielä osittain aurinkoinen, joskin tuuli oli yltymässä. Reitti Vaasasta Uuteenkaarlepyyhyn näytti kartalla olevan lähes pelkkää saaristomaisemaa, mutta todellisuudessa teiden ympäristöt olivat niin pusikkoisia, ettei meren läheisyyttä voinut aistia kuin muutamassa vesistön ylityskohdassa. Sen sijaan paikallisiin nähtävyyksiin kuuluivat lukuisat turkistarhat, mutta myös hyvin hoidetut pihat ja rakennukset. Tiet olivat edelleen pääosin suoria ja tasaisia.

Oravaisten taistelutanner


Illalla leirintäalueelle saapuessani kävi ilmi, että muuten hyväkuntoisella alueella on vain yksi suihku/pyykinpesutila, joka oli tietysti koko ajan varattu. Myös tuuli aiheutti ongelmia teltan kanssa, koska en ollut saanut vieläkään korjattua sen rikkinäisiä telttakeppejä. Vielä hieman voimakkaampi tuuli olisi saattanut luhistaa koko teltan, jolloin seuraavana aamuna olisi ollut ikävä herätä märkien telttakankaiden välistä. Yön aikana alkoi nimittäin sataa kuten oli ennustettukin.

Ajettu matka: 113,3 km
Ajonaikainen keskinopeus: 19,4 km/h
Ajoaika: 05:50

Päivän aikana poljettu reitti: http://www.bikemap.net/route/1702790

tiistai 10. heinäkuuta 2012

7.7.2012 Kurikka-Vaasa

Yöksi oli luvattu sadetta, ja kenties muutama tippa taivaalta satoikin, mutta lähtiessä paistoi taas tuttuun tapaan aurinko. Tiesin että päivästä tulisi pitkä ja hikinen, sillä tarkoituksenani oli polkea Kyrönjoen vartta Vaasaan asti, siis noin 150 kilometriä. Siellä odottaisi kuitenkin sisämajoitus ja lepopäivä. Reitin varrella oli myös Ilmajoki, jossa olin ollut muutama vuosi sitten yhden kesän töissä. Niinpä poljin entisen työmatkani vielä kerran todetakseni, että juuri mikään ei ollut muuttunut.

Malkakoski
 Seinäjoelta kävin ostamassa uuden kaasupullon retkikeittimeeni, ja pakkohan siinä oli sitten ryhtyä kokkailemaan heti kaupan pihassa. Samalla alkoi pilvistyä, joten aloin jo henkisesti varautua ensimmäiseen sadepäivään. Ehdin kuitenkin Ylistaroon asti ennen kuin alkoi ropista kunnolla, jolloin vaihdoin sadevaatteet ylle. Vaikka ne uusina ja laadukkaina hengittävätkin hyvin, niin yli 20 asteen lämpötilassa ei kovin mielellään takkia ja pitkiä housuja päällensä pue kun on tarkoitus harrastaa rasittavaa liikuntaa. Uudet vaatteet toimivat kuitenkin loistavasti, ja matkanteko jatkui sateessa ilman suuria ponnisteluja. Vähässäkyrössä sadekin loppui, joten iltapyöräily sujui Vaasaan asti ongelmitta. Navigaattori näytti päivän pyöräilymatkaksi tasan 150 kilometriä.

Ajettu matka: 150 km
Ajonaikainen keskinopeus: 21,2 km/h
Ajoaika: 07:03

Päivän aikana poljettu reitti: http://www.bikemap.net/route/1702810

maanantai 9. heinäkuuta 2012

6.7.2012 Ikaalinen-Kurikka

Aamulla teltassa oli niin kuuma, että hiki virtasi jo ennen kuin päivän polku-urakka oli ehtinyt alkaakaan. Lähtövalmistelujen taustamusiikkina sain kuulla leirintäalueella olleen saksalaisen nuoriso-orkesterin harjoittelua. Pääsin lähtemään matkaan keskipäivällä edelleen aurinkoisessa säässä.



Parkanoon päästyäni huomasin, että maasto oli tasaisempaa ja metsää oli enemmän kuin mihin olin Tampereen ympäristössä tottunut. Kihniöltä tarttui mukaan poikkeuksellisen innokkaita paarmoja, jotka jaksoivat pörrätä ympärillä vaikka vauhtia oli välillä lähes 30 kilometriä tunnissa. Tie Kihniöltä kulki metsien ja turvetuotantoalueiden keskellä, kunnes saavuin vilkkaalle kolmostielle. Heti Etelä-Pohjanmaalle saapuessani maisemat muuttuivat avoimiksi. Valtatien myötäisesti oli pitkän matkaa hiljainen ja leveä sivutie, joten liikenteestäkään ei ollut enää haittaa. Myötätuulen siivittämänä keskinopeus nousi selvästi. Toisaalta tiet olivat suoria ja yllätyksettömiä.



Saavuin Kurikkaan hiljaiselle ja siistille leirintäalueelle illansuussa. Mainoksen mukaan leirintäalueen piti tosin sijaita jylhissä kanjonimaisemissa, mutta ympäristö oli niin pusikoitunut, ettei kuvaus aivan vastannut totuutta.

Ajettu matka: 127 km
Ajonaikainen keskinopeus: 22,5 km/h
Ajoaika: 05:39

Päivän aikana poljettu reitti: http://www.bikemap.net/route/1686161

perjantai 6. heinäkuuta 2012

5.7.2012 Nokia-Ikaalinen

Aamu alkoi pirteästi hävittäjien jatkuvilla ylilennoilla. Leirin purkamisen jälkeen poljin osittain hajonneen vanteen kanssa vielä viiden kilometrin matkan pyöräliikkeeseen, josta ostin uuden tilalle. Vaihdoin vanteen itse lainaksi saamillani työkaluilla, koska huollossa oli ruuhkaa. Vanha rataspakka oli siis siirrettävä rikkinäisestä vanteesta uuteen, ja siihen vaadittavia rataspakan irrotustyökalua ja ketjuruoskaa en ollut viitsinyt ottaa mukaan.


Korjaus sujui nopeasti ja pääsin jatkamaan matkaa kohti seuraavaa leiripaikkaa Ikaalisissa. Lämpötila pysytteli jälleen reilusti yli 20 asteessa, joten mukanani olleet vajaa kolme litraa vettä riittivät juuri ja juuri viiden tunnin pyöräilymatkalle. Ajamallani reitillä oli suhteellisen paljon päällystämättömiä teitä, mutta toisaalta maisemat olivat hienot etenkin välillä Hämeenkyrö-Ikaalisten keskusta. Saavuin illansuussa leirintäalueelle, jossa olin taas ainut telttailija, muista pyörämatkailijoista nyt puhumattakaan. Niiden sijaan näkee kyllä toinen toistaan suurempia matkailuautoja ja -vaunuja.

Ajettu matka: 96 km
Ajonaikainen keskinopeus: 19,4 km/h
Ajoaika: 04:57

Päivän aikana poljettu reitti: http://www.bikemap.net/route/1691102

torstai 5. heinäkuuta 2012

4.7.2012 Lempäälä-Nokia


Lähtö Lempäälästä viivästyi odotellessa kirjeessä lähetettyjä ruokailuvälineitä, jotka olin unohtanut kotiin. Odottelu oli kuitenkin rattoisaa kaverin papukaijan seurassa. Kun lopulta pääsin lähtemään, niin päätin oikaista metsän halki, mikä osoittautui myöhemmin kohtalokkaaksi virheeksi. Tie oli kuoppainen ja kivinen, joten täyteen lastatulla pyörällä eteneminen oli vaivalloista ja pelkäsin että jotain vielä hajoaa. Niinhän siinä kävikin, mutta vasta kun olin ajanut parikymmentä kilometriä Nokian keskustasta poispäin, ja kaiken lisäksi olin vielä kääntynyt väärälle tielle. Metsän keskellä takarenkaasta alkoi kuulua hankausääntä, jolloin pysähdyin ihmettelemään oliko jarrujen säädössä vikaa. Syyksi osoittautui kuitenkin murtunut vanteen seinämä. Siinä oli selvä pullistuma, joka hankasi jarrupalaan. Tällaiseen vikaan on hankala varautua etukäteen, koska varavannetta ei oikein viitsi kuljettaa mukana. Oma moka oli tietysti se, etten tarkastanut lähtiessä vanteiden kuntoa riittävän hyvin. Onneksi vanne kesti vielä parinkymmenen kilometrin paluumatkan Nokialla sijaitsevalle leirintäalueelle. Jotta matka voi jatkua, täytyy hankkia seuraavana päivänä uusi takakiekko.


 Ajettu matka: 68,2 km
Ajonaikainen keskinopeus: 17,7 km/h
Ajoaika: 03:51

Päivän aikana poljettu reitti: http://www.bikemap.net/route/1702782

3.7.2012 Säkylä-Lempäälä


Reissun alkumatka koostui kolmesta kyläilypäivästä, ja nyt oli alkamassa niistä viimeinen. Ennen kyläilyä piti kuitenkin polkaista yli 100 kilometrin etappi Säkylästä Lempäälään. Alkumatkasta kului noin tunti etuvaihtajan säätämiseen tienpientareella paarmojen suristessa ympärillä. Joudun aina välillä irrottamaan etuvaihtajan rungosta kiristääkseni pyöränjalan kiinnitystä, ja sen seurauksena säädöt menevät joka kerta pieleen. Lopulta sain vaihteet kuntoon ja seurailin pyörämatkailureittiä Punkalaitumelle asti, jossa vietin lounastauon. Punkalaitumelta jatkoin kohti Vesilahtea. Matka eteni vauhdikkaasti hienoista maalaismaisemista nauttien. Saavuin perille aikataulussa, eli vieraanvaraisuudesta nauttimiseenkin jäi kunnolla aikaa.

Ajettu matka: 113,2 km
Ajonaikainen keskinopeus: 22,7 km/h
Ajoaika: 04:59

Päivän aikana poljettu reitti: http://www.bikemap.net/route/1702778

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

2.7.2012 Raisio-Säkylä

Ensimmäiset 170 kilometriä tuntuivat vielä reisissä, kun hyppäsin maanantaina jälleen pyörän satulaan. Päivän suunnitelma oli kuitenkin maltilliset 90 kilometriä. Yritän seurailla pyöräilykarttoihin merkittyjä pyörämatkailureittejä, ja tällä kertaa ne veivät hiljaisille metsäteille muun muassa Kurjenrahkan kansallispuiston ohitse. Olin polkenut samaa reittiä kaksi vuotta sitten, silloin vaan toiseen suuntaan. Puolivälin jälkeen alkoi hiljainen maantieosuus, jota kesti Yläneelle saakka. Siitä eteenpäin tietä 204 ajamani osuus oli hieman ankeampi 100 km/h ohittelevien autojen takia. Säkylään saapuessa ilta-aurinko häikäisi niin, että eteensä oli vaikea nähdä. Pyöräily kannattaisi tietysti ajoittaa niin, ettei tarvitse pelätä auringon häikäisemiä autoilijoita.


Ajettu matka: 86,5 km
Ajonaikainen keskinopeus: 22,2 km/h
Ajoaika: 03:54

Päivän aikana poljettu reitti: http://www.bikemap.net/route/1702774

1.7.2012 Espoo-Raisio

Matkan ensimmäinen osuus oli tuttu Espoo-Raisio -reitti. Ajoin tällä kertaa tietä 110 pitkin. Lähtö venyi iltapäivään, mikä sai jo tuskanhien nousemaan, sillä edessä oli 170 kilometrin taival. Onneksi sää oli hyvä pientä vastatuulta lukuun ottamatta. Matkan edetessä huomasin, kuinka mäkinen reitti onkaan. Olen aiemmin polkenut sitä kevyellä maantiepyörällä, jolloin mäkisyys ei ole niinkään haitannut. Sunnuntai-iltana ei ollut paljoakaan liikennettä. Matkan varrelta ostettujen mansikoiden ansiosta lounastauko tarvitsi pitää vasta Suomusjärvellä. Turkuun saapuessani juomat olivat loppuneet ja väsymys alkoi painaa. Olin perillä vanhempien luona Raisiossa vasta keskiyöllä. Kevyt aloitus matkalle siis :P










Ajettu matka: 170,3 km
Ajonaikainen keskinopeus: 21,8 km/h
Ajoaika: 07:47

Pyörämatka Suomessa 2012

Kesäloma alkoi, joten seuraavat kaksi viikkoa aion käyttää pyöräillen Etelä-Suomesta Lappiin. Tässä ajassa ehtii polkemaan 1000-1500 kilometriä kun päivämatkat ovat keskimäärin 100 kilometriä. Alun perin tarkoitus oli päättää matka Jäämeren pyörämatkalta tutuksi tulleeseen Kolariin. Se on pohjoisin paikka josta pääsee junalla takaisin, mutta junia lähtee sieltä niin harvoin, että tyydyn todennäköisesti Kemiin. Suurimmat kaupungit matkan varrella ovat Espoo, Salo, Turku, Tampere, Vaasa ja Oulu. Alkupään mutkittelua lukuun ottamatta pyöräilyreitti tulee todennäköisesti kulkemaan länsirannikkoa pitkin.

Pyöränä minulla on tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa esitelty Crescentin citymaasturi. Teräsrunkoisena se ei ole keveimmästä päästä, mutta lomalla vauhdin ei tarvitsekaan olla pääasia. Poljin pyörällä vuoden 2010 kesällä Lapissa ja Jäämeren rannikolla 2000 kilometrin matkan, josta on kerrottu tämän blogin aiemmissa kirjoituksissa. Pyörä on siis testattu toimivaksi, joten mitään kovin yllättävää tuskin voi enää sattua sen suhteen.

Pienenä yksityiskohtana pyörässä on napadynamo ja muuntaja, jolla dynamon jännitteen ja virran saa muutettua eri sähkölaitteille sopivaksi. Käytän sitä pääasiassa syöttämään navigaattorille virtaa, mikä mahdollistaa navigaattorin jatkuvan päälläpidon pelkän akkukäytön sijaan. Näin saan aina tallennettua kuljetun reitin navigaattorin muistiin. Navigaattorilla voi myös suunnitella reitin etukäteen, joten pyöräillessä voi keskittyä karttojen räpläämisen sijaan polkemiseen ja maisemien ihailuun. Tarvittaessa dynamolla voi ladata myös kännykän tai kameran akkua.


Tavaraa on seuraavasti mukana: kaksi suurta takalaukkua, kaksi pientä etulaukkua, tankolaukku ja neljän hengen teltta (en ole viitsinyt hankkia pienempää, koska painoero ei ole kovin suuri). Pyörä painaa 18 kg ja matkatavarat keskimäärin 25 kg. Matkatavaroiden paino vaihtelee mukana kuljetetun juoman ja ruuan mukaan. Juomaa on mukana yleensä noin 2,5 litraa. Yhdelläkin pullolla saattaisi pärjätä, jos kävisi aina huoltoasemilla täyttämässä, mutta pyrin välttämään turhia keskeytyksiä. Lisäksi pyörän jättäminen säännöllisesti vartioimatta ei houkuttele, koska kaikkia tavaroita on hankala kantaa mukana. Näissä tilanteissa otan yleensä mukaan vain tankolaukun ja toisen etulaukun, joissa on arvokkaimmat tavarat. Ruokavarastoja täydennän muutaman päivän välein.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannuspyöräily

Juhannusaaton sää oli lähes täydellinen: aurinkoista, +24 astetta lämmintä ja vain heikkoa tuulta. Niinpä vietin keskikesän juhlaa taas tapojeni mukaan saunan sijasta satulassa hikoillen. Hieman perinteistä poiketen reitti päättyi tällä kertaa Raision sijasta Vihtiin kaverien mökille, jossa ehdin myös hetken ihmetellä normaalien ihmisten juhannuksenviettoa. Mökille päästäkseen piti kuitenkin kääntää kampea 161 kilometrin edestä, sillä reitti lähti Espoosta ja kulki Inkoon, Karjalohjan ja Nummi-Pusulan kautta Vihdin itäosiin.

Ensimmäiset 50 kilometriä Inkooseen poljin harrastusta innokkaana aloittelevan intialaiskaverin seurassa, josta hän palasi suunnitelman mukaisesti omin toimin ja voimin takaisin Espooseen. Juhannuksen menoliikenne oli vilkasta, mutta onneksi tiellä 51 on leveä piennar. Siitä huolimatta yksi vaaratilanne koettiin, kun eräs autoilija ohitti meidät arviolta parin kymmenen sentin päästä, vaikka väistötilaa olisi ollut monen auton leveydeltä. (Kuvan auto ei liity tapaukseen.) Juhannusaattona pyöräillessä mielessä pyörii aina pieni pelko siitä, että kaikki eivät välttämättä malta nauttia mökkioluitaan vasta perillä...

Inkoosta jatkoin yksin kohti Karjalohjaa, tallentaen samalla Inkoon maisemia kaverini diplomityötä varten. Kamera toisessa kädessä vaihteiden räplääminen oli hieman haastavaa, ja niinpä mieleeni juolahti taas idea ohjaustankoon kiinnitettävästä kameratelineestä, joka olisi fillarimatkoilla näppärä apuväline. Jatkuva pysähtely kun katkaisee ikävästi maantiellä pyöräillessä saavutettavissa olevan flow-tilan. Inkoosta päästyäni saatoin vihdoin vaipua tähän maantietranssiin, ja fillarointi alkoi sujua kuin tanssi. Onneksi heräsin Mustion kohdalla miettimään, minne olinkaan menossa, ja miten sinne pääsee. En ollut nimittäin suunnitellut reittiä kokonaisuudessaan kartalla, ja mökin osoitekin oli unohtunut tallentaa navigaattoriin. Sään ollessa mitä mainioin aloin haaveilla yhä lännempää kiertämisestä, mutta epävarmuus vesi- ja eväsvarastojen riittämisestä sai pitäytymään alkuperäisessä, alle 200 kilometrin tavoitteessa.


Karjalohjan tiet olivat miellyttävän hiljaisia, mutta ainoan auki olevan taukopaikan ohittaminen osoittautui virheeksi, sillä seuraava löytyi vasta 50 kilometrin päästä Vihdistä. Vesi oli jo loppu kun saavuin jäätelökioskille, jossa olisi ollut tarjolla ties mitä herkkuja, mutta jostain käsittämättömästä syystä ostin sieltä vain kahden desilitran mehun. Sokeriliemi siivitti menoa vartin verran, ja viimeiset pari kymmentä kilometriä vierivät toinen toistaan hitaammin. Mökille päästyäni huomasin, että aloin olla jo valtaväestön juhannuskuntoa vastaavassa tilassa vaikken ollut ehtinyt korkata ensimmäistäkään olutpulloa. Onneksi ruokahuolto pelasi ja mökkijuhannus saatiin alkuun hyttysten ininän saattelemana.

Juhannuspäivänä polkaisin vielä loput 50 kilometriä takaisin Espooseen, jotta ehtisin kotiin ennen lähestyvää saderintamaa. Ajoitus oli lähes täydellinen sillä matkan loppupäässä alkoi jo tihkuttamaan.

Juhannuspyöräily ei mökkeilyä lukuun ottamatta juurikaan poikennut tavallisesta viikonloppulenkistä. Päätin kuitenkin kirjata sen tähän blogiin muistutuksena maantiepyöräilyn hienoudesta. Sitä kun ei voi ymmärtää pyöräillessään kaupungin ruuhkaisilla kaduilla. Hiljaisilla ja sileäpintaisilla maanteillä kiitäessä on mahdollista saavutta aivan toisenlainen tunne kuin jatkuvaa pysähtelyä ja väistelyä vaativassa reunakivihelvetissä. Harmillista kyllä, maantietaivaaseen ehtii oikeastaan vain viikonloppuisin, sillä maantielenkki edellyttää täällä aina lisäksi pakollista 40 kilometrin kaupunkiajoa.

Onneksi kesäloma lähestyy, ja heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa aionkin kuluttaa Etelä-Suomesta Lappiin johtavia teitä toivoen, että matka ei pääty tälläkään kertaa kolariin vaan Kolariin. Sieltä aloitimme ja sinne päätimme tasan kaksi vuotta sitten muun muassa Jäämeren rannikkoa pitkin  pyöräillyn matkan, jota myös tässä blogissa seurattiin. Tällä kertaa onkin tarkoitus polkea väli, joka viimeksi oikaistiin junalla. Matkasta kerrotaan lisää seuraavissa kirjoituksissa.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Talvipyöräily

Talvipyöräilyllä tuntuu edelleen olevan hieman extreme-urheilun maine, ja sanan kuuleminen saa helposti ennakkoluulot heräämään. Rauhallinen polkeminen pikkupakkasessa auratulla tiellä ei mielestäni kuitenkaan vaadi kovia ponnisteluja tai erikoisvarusteita. Teiden auraamattomuus on yleensä pakkasta suurempi haaste. Pyöräilyolosuhteet ovat itse asiassa hankalimmat silloin, kun lämpötila nousee nollan yläpuolelle, tietä ei ole aurattu ja lumi muuttuu sohjoksi. Kun sohjo pääsee jäätymään, muodostuu jäisiä uria. Tällöin täytyy nastarenkaillakin polkiessa olla varovainen. Onneksi ainakin tänä talvena näitä kelejä on ollut vähän.

Talvipyöräilyyn ei siis välttämättä tarvitaan mitään erityisvarusteita, mutta kieltämättä ne helpottavat talvipyöräilyn harrastamista. Esittelen seuraavaksi omien kokemusten kautta hyväksi todettuja varusteita. Tärkeimmät näistä ovat oikeanlainen vaatetus ja talvirenkaat.


Polkupyörät

Käytän talvisin kahta pyörää: jäisillä ja hyvin auratuilla teillä hybridiä ja lumisilla keleillä citymaasturia. Hybridissä on jäykkä alumiinirunko ja kapeahkot renkaat, joten aurauksesta syntyneet epätasaisuudet tekevät polkemisesta hieman epämiellyttävää. Citymaasturin teräsrunko ja leveämmät renkaat suodattavat paremmin epätasaisuuksia, joten sitä tulee käytettyä enemmän lumiseen aikaan, vaikka pyörä onkin muuten raskaampi polkea. Leveät renkaat ja pienet vaihteet mahdollistavat etenemisen huonostikin auratuilla teillä, tosin renkaat voisivat olla tähän tarkoitukseen järeämmätkin. Olen myös aikoinaan polkenut talvisin ns. mummopyörällä, jossa ei ollut talvirenkaita. Kunhan tiet oli aurattu, niin eteenpäin kyllä pääsi. Jäisellä tiellä piti tosin olla hyvin varovainen.

Talvipyörät: vasemmalla hybridi ja oikealla citymaasturi. Hybridin renkaat ovat Schwalbe Marathon Winterit kokoa 35-622 ja citymaasturin Nokian W106:t kokoa 47-559.

 

Renkaat

Hyvin auratulla tiellä talvirenkaiksi käyvät melkein mitkä tahansa renkaat, kunhan niissä on edes vähän kuviota. Karkeasta kuviosta on hyötyä, jos tie on auraamaton. Leveät renkaat pehmentävät aurauksesta ja lumen pakkaantumisesta aiheutuvia epätasaisuuksia. Niissä on myös suurempi kontaktipinta tiehen, mistä on hyötyä etenkin talvella kitkan ollessa muutenkin vähäinen. Olen kuullut väitteitä siitä, että kapeat renkaat pureutuvat paremmin lumeen, mutta itse ainakin pidän leveyden tuomaa hyötyä suurempana. Pitoa ja pehmeyttä voi lisätä laskemalla renkaiden ilmanpainetta. Kova pakkanen tosin vähentää painetta jo itsessäänkin. Tyhjillä renkailla on hieman raskaampi polkea, mutta täyteen pumpattu rengas saattaa sutia tyhjää, jos lunta on paljon. Nastat on usein sijoitettu renkaan keskilinjan ulkopuolelle, joten täyteen pumpatussa renkaassa ne eivät suoraan ajettaessa välttämättä kosketa kunnolla tien pintaa. Tästä on etua, jos tie on sula, koska se vähentää nastojen kulumista ja renkaan kitkaa. Jäisellä pinnalla on taas hyötyä pienistä rengaspaineista, koska nastat koskettavat tehokkaammin tien pintaa.

Nastat eivät juurikaan lisää pitoa lumessa, mutta niistä on huomattavaa apua jäisillä teillä, etenkin kaarteissa ja jarruttaessa. Nastarenkaat ovat pääsääntöisesti kesärenkaita kalliimpia. Kalleimmat nastarenkaat mahdollistavat urheilullisen ajotyylin jäälläkin. Etenkään halvat nastarenkaat eivät kuitenkaan tarjoa kesäkelejä vastaavaa pitoa, joten varovaisuutta täytyy silti noudattaa kaarteissa, viistoilla pinnoilla ja jääurissa. Halvimmissa nastarenkaissa nastat eivät välttämättä kestä montaa kuukautta. Tunnetuissa merkeissä, kuten Nokian, Schwalbe ja Continental ei kuitenkaan yleensä ole suurempia ongelmia kestävyyden suhteen.


Vasemmalla. Kevyesti kuvioitu Schwalbe Marathon Winter (240 nastaa) -nastarengas soveltuu parhaiten auratuille tai jäisille teille. Auraamattomalla tiellä ajoon kuviointi ei oikein riitä. Toisaalta rengas rullaa varsin hyvin. Renkaan sisäpinta kannattaa tarkastaa aina vaihdon yhteydessä, koska ainakin itselläni nastat ovat alkaneet parin vuoden käytön jälkeen porautua sisäpuolelta läpi. Olen suojannut nämä kohdat rikkinäisestä sisäkumista leikatulla palalla, jonka olen liimannut renkaan sisäpintaan nastan kohdalle.








Oikealla. Voimakkaammin kuvioitu Nokian W106 (106 nastaa) -nastarengas soveltuu kohtalaisesti myös lumisille teille, tosin pitoa heikentää melko helposti tukkeutuva kuvio. Nastojen vähäisestä määrästä johtuen pito ei ole jäisillä teillä erityisen hyvä, etenkään kaarteissa, koska nastat on sijoitettu lähelle renkaan keskilinjaa. Toisaalta rengas on varsin kestävä, joten hiekoitussepeli ei mene siitä kovin helposti läpi. Omat renkaani ovat kestäneet useita vuosia. W106 on (ainakin ollut) yksi yleisimmistä tavarataloistakin saatavista nastarenkaista.

Urheilulliseen ajoon on saatavilla karkeammin kuvioituja yli 300-nastaisia renkaita. Itse olen pärjännyt edellä esitellyillä perusrenkailla, koska lumiseen aikaan yleensä hiihdän pyörälenkkeilyn sijaan.


Vaatetus

Rauhallinen hyötypyöräily sujuu tavallisissa talvivaatteissakin, mutta kovalla pakkasella kasvot kannattaa suojata viimalta esimerkiksi huivilla, joka lämmittää samalla myös hengitysilmaa. Kylmä ja kuiva pakkasilma kuivattaa silmiä, mihin auttaa silmä- tai ajolasien käyttö. Kypärää kannattaa käyttää talvellakin, vaikka pipon sovittaminen sen alle voikin osoittautua haasteelliseksi. Itse käytän ohutta kypärämyssyä. Myös juoksu- ja hiihtopipot ovat yleensä tarpeeksi ohuita mahtuakseen kypärän alle. Pyöräilykypäriin on saatavilla myös niiden päälle puettavia suojia, mutta ainakin korvat joutuu lisäksi suojaamaan jollain muulla vaatekappaleella.

Talvipyöräilyä urheiluna harrastavan tai työmatkoja hikipäissään polkevan kannattaa miettiä vaatetus tarkemmin. Toppatakkiin ei kannata pukeutua, vaan käyttää mieluummin samaa takkia kuin syksylläkin, mutta väliasulla täydennettynä. Väliasu siirtää kosteuden ulompiin kerroksiin ja hengittää paremmin kuin paksu toppatakki. Vaatetus pitäisi itse asiassa mitoittaa siten, että lenkin alussa on hieman kylmä, koska polkiessa tulee kuitenkin lämmin. Ruumiin tuottama lämpö jakautuu epätasaisesti, joten sormet ja varpaat kannattaa suojata kunnolla etenkin kovilla pakkasilla. Kintaat lämmittävät parhaiten, mutta hankaloittavat vaihdevipujen käyttöä. Pyöräilyyn tarkoitettujen kintaiden sormitila onkin tästä syystä "halkaistu" kahtia. Miesten kannattaa suojata myös muut ulokkeensa kylmältä viimalta, joka tulee kovilla pakkasilla yllättävän helposti housujen läpi. Windstopper-vaatteet tai pyöräilyhousut, joissa on tarpeeksi pitkälle eteen ulottuva pehmustus ovat suositeltavia. Talvipyöräilyyn on saatavilla talvipyöräilykenkiä, mutta itse olen pärjännyt tavallisilla pyöräilykengillä ja niiden päälle puettavilla suojilla, joita käytän myös kesäisin suojaamaan sateelta. Kovilla pakkasilla olen lisännyt suojien alle kenkien kärjet peittävät lisäsuojat, koska varpaat jäätyvät aina ensimmäisinä. Kasvot olen suojannut kommandopipolla, ja kypärän alle olen lisäksi pukenut kypärämyssyn. Ajolasit ovat etenkin vauhdikkaassa ajossa pakkasella hyvät suojaamaan silmiä kuivumiselta, mutta pysähtyessä voi tulla ongelmia huurtumisen kanssa. Eristetty juomapullo tai termospullo auttaa pitämään pitkillä lenkeillä tarvittavan nesteen sulana.

Talvikuntopyöräilijän vaatetusta (alkaen ylhäältä vasemmalta): ajolasit, kypärän suojapeite, pyöräilykintaat, kypärämyssy, varvassuojat, kommandopipo ja kenkäsuojat. Mitkään näistä eivät ole rauhallisessa hyötypyöräilyssä välttämättömiä, mutta tuskin haitaksikaan.